Hallinto-oikeudelta harvinanen täysistuntoratkaisu kansalaisuusvaatimuksiin kuuluvasta kieltitaitoedellytyksestä poikkeamisesta
30.9.2024 | OikeusuutisetHelsingin HAO: Kansalaisuus – Kielitaitoedellytys – Kielitaitoedellytyksestä poikkeaminen – Terveydentila – Skitsofrenia
Valittaja oli hakenut Suomen kansalaisuutta ja pyytänyt poikkeamista kielitaitoa koskevasta edellytyksestä terveydentilansa perusteella.
Esitettyjen lääkärintodistusten mukaan valittajalla oli ollut posttraumaattiseen stressireaktioon sopivia oireita ja psykoottisia oireita jo kotimaassaan, ja Suomessa hänellä oli diagnosoitu skitsofrenia. Valittajalla oli pysyviä ja hoitoon reagoimattomia oireita, jotka heikensivät muisti-, keskittymis- ja oppimiskykyä sekä ilmaisukykyä. Lisäksi oirekuvaan kuului lääkärin arvion mukaan todennäköinen tasoltaan epäselvä kognition alenema, jonka voitiin olettaa olevan pitkäaikainen tai jopa pysyvä. Lääkärin arvion mukaan voinnin muuttuminen lähitulevaisuudessa oli hyvin epätodennäköistä, eikä valittaja pystynyt sairautensa vuoksi opiskelemaan suomen kieltä. Valittaja oli siirtynyt Suomessa palveluasumiseen, koska ei ollut kyennyt huolehtimaan itsestään, kodistaan, lääkityksestään tai raha-asioistaan. Valittajalle oli määrätty edunvalvoja taloudellisten asioiden hoitoa varten.
Valittaja oli esittänyt kielitaidostaan aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksesta annetun todistuksen, jonka mukaan valittajan suomen kielen taito oli kirjoittamisessa, kuullun ja luetun ymmärtämisessä kielitaitotasolla A2.1 sekä puhumisessa kielitaitotasolla A2.2.
Hallinto-oikeus totesi, että kielitaitoedellytyksestä poikkeaminen valittajan terveydentilan perusteella edellyttäisi sitä, että valittajan olisi pysyvästi mahdotonta täyttää kielitaitoedellytystä tai että häneltä olisi kohtuutonta vaatia sen täyttämistä. Valittajan kognition aleneman tasoa ja aleneman pysyvyyttä ei voitu saadusta selvityksestä päätellä. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan sairaudet heikensivät ja vaikeuttivat hänen mahdollisuuksiaan saavuttaa kansalaisuuslaissa edellytetty kielitaito. Valittaja oli kuitenkin sairauksistaan huolimatta kyennyt jo opiskelemaan suomen kieltä. Asiassa ei esitetyn selvityksen perusteella voitu todeta, että valittajan terveydentila olisi pysyvästi esteenä kielen oppimiselle siten, että hänen olisi kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla mahdotonta täyttää kielitaitoedellytystä tai että olisi kohtuutonta vaatia sen täyttämistä. Valittaja oli Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä ollut vasta 34-vuotias, joten valittajalta ei ollut hänen ikänsäkään puolesta kohtuutonta vaatia kielitaitoedellytyksen täyttämistä. Asiassa ei siten ollut edellytyksiä poiketa kielitaitoedellytyksestä valittajan terveydentilan perusteella.
Äänestys lopputuloksesta 20–2.