Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan toimivalta käsitellä ennakkoratkaisupyyntöjä kuuteen aihepiiriin kuuluvissa erityisasioissa

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle on jatkoa Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistukselle, ja se koskee 1.10.2024 alkaen esitettäviä
ennakkoratkaisukysymyksiä

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön merkittävä muutos tulee voimaan 1.9.2024. Muutos merkitsee erityisesti 1.10.2024 alkaen sovellettavaa ennakkoratkaisuvallan osittaista siirtoa unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle. Toimivallan siirto koskee kuuteen aihepiiriin kuuluvia erityisasioita: yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, valmisteverotus, tullikoodeksi, tavaroiden tariffiluokittelu, matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen tai kun matka viivästyy tai peruuntuu, sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä. Perussäännön muutos merkitsee myös valituslupajärjestelmän laajentamista 1.9.2024 alkaen.

Uudistuksen tarkoituksena on keventää unionin tuomioistuimen työmäärää ennakkoratkaisumenettelyissä ja mahdollistaa se, että unionin tuomioistuin pystyy edelleen täyttämään kohtuullisessa ajassa tehtävänsä huolehtia siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Vuonna 2001 Nizzan sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi unionin yleisen tuomioistuimen osallistuminen tiettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn, mutta perussääntöä ei ole sen jälkeen mukautettu tätä varten. Viiden viimeisen vuoden aikana on kuitenkin todettu oikeudenkäyntiasioiden määrän merkittävä rakenteellinen kasvu.
Tämän kehityksen ohella myös erityisesti perustuslaillisia kysymyksiä koskevista tai perusoikeuksiin liittyvistä asioista on tullut entistä monitahoisempia ja arkaluonteisempia. Uudistus antaa unionin tuomioistuimelle edellytykset keskittyä tehtäväänsä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaajana ja lujittajana. Unionin yleinen tuomioistuin kykenee puolestaan vastaanottamaan lisääntyvän työmäärän käsittelemällä sille siirrettävät ennakkoratkaisukysymykset siten, että kansallisille tuomioistuimille ja menettelyjen osapuolille tarjotaan samat takeet kuin unionin tuomioistuimessa.

Uudistukseen sisältyy kolme keskeistä osaa, joiden pääsisältö selostetaan jäljempänä.

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin yleiselle tuomioistuimelle

Uudistuksen ensimmäisessä osassa toimivaltaa ennakkoratkaisupyyntöjen ratkaisemiseen siirretään unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle, jossa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Oikeusvarmuuden vuoksi siirto koskee vain kuuteen aihepiiriin kuuluvia asioita, jotka ovat selkeästi rajattuja ja riittävästi erotettavissa muista asioista ja joissa muodostunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on merkittävä (perussäännön muutosasetuksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan siten toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka koskevat yksinomaan yhtä tai useampaa seuraavista erityisasioista:

1. yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
2. valmisteverotus
3. tullikoodeksi
4. tavaroiden tariffiluokittelu yhdistetyssä nimikkeistössä
5. matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa
6. kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä .

Näissä asioissa tulee vain harvoin esiin periaatekysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen. Niissä on jo runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joten unionin yleinen tuomioistuin voi oletettavasti tukeutua viime aikoina annettuihin tuomioihin. Nämä asiat muodostavat noin 20 prosenttia unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuista ennakkoratkaisupyynnöistä, ja niiden lukumäärä on riittävän suuri, jotta unionin tuomioistuimen työmäärää keventävä vaikutus on todellinen. Unionin tuomioistuin kykenee siten keskittymään entistä paremmin tehtäviinsä unionin perustuslakituomioistuimena ja ylimpänä tuomioistuimena.

Unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka tosin liittyvät edellä mainittuihin erityisasioihin mutta koskevat samalla muitakin asioita (johdanto-osan 12 perustelukappale). Unionin tuomioistuimen toimivalta säilyy myös ennakkoratkaisupyynnöissä, joihin liittyy – vaikka ne koskevat yhtä tai useampaa erityisasiaa – 1) primaarioikeuden ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, 2) kansainvälisen julkisoikeuden tai 3) unionin oikeuden yleisten periaatteiden tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä (johdanto-osan 13 perustelukappale). Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin voi siirtää unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi asian, joka kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan mutta jonka edellyttämä periaatepäätös voi vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen.

Oikeusvarmuuden ja asian käsittelyn joutuisuuden vuoksi kaikki ennakkoratkaisupyynnöt on pantava vireille unionin tuomioistuimessa, joka ratkaisee työjärjestyksessään määrättyjen menettelytapojen mukaisesti, koskeeko pyyntö yksinomaan yhtä tai useampaa perussäännössä määrättyä erityisasiaa ja onko se tämän vuoksi siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle (johdanto-osan 11 perustelukappale). Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin selostaa ennakkoratkaisussaan lyhyesti, miksi se on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksen (johdanto-osan 15 perustelukappale).

Tiedotteet: fi sv