Syväkairauksessa maanpinnalle nouseva hienojakoinen kiviaines eli kairaussoija oli kaivoslaissa tarkoitettua kaivannaisjätettä
15.8.2024 | OikeusuutisetKHO:2024:97 Kaivosasia – Malminetsintälupa – Kaivannaisjäte – Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma – Suunnitelman tarve – Syväkairaus – Kairaussoija
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) myöntämän malminetsintäluvan mukaan malminetsintämenetelmänä voitiin käyttää muun muassa syväkairausta. Päätöksen mukaan malminetsinnästä ei luvassa myönnetyillä menetelmillä syntynyt kaivannaisjätettä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että syväkairauksessa maanpinnalle nouseva, kairauksen jäähdytysveteen sekoittunut hienojakoinen kiviaines eli kairaussoija oli kaivoslaissa tarkoitettua kaivannaisjätettä.
Kaivoslain mukaan malminetsintäluvan haltijan oli laadittava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma muun ohella kaivannaisjätteen synnyn ehkäisemisessä ja jätteen käsittelyssä käytettävistä toimenpiteistä. Suunnitelman laatimisvelvollisuudesta ei ollut säädetty poikkeusta esimerkiksi kaivannaisjätteen vähäisen määrän perusteella.
Kaivostoiminnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei säädetty jätehuoltosuunnitelman esittämistavasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asetuksen mukaiset tiedot voitiin esittää malminetsinnässä syntyvän kaivannaisjätteen ominaisuudet huomioon ottaen erillisen suunnitelman sijaan myös muulla asianmukaisella tavalla hakemusasiakirjassa.
Lupahakemuksessa ei ollut mainintaa syväkairauksessa syntyvästä kairaussoijasta, eikä Tukes ollut kehottanut hakijaa täydentämään hakemusta tältä osin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Tukes oli menetellyt virheellisesti käsitellessään lupahakemuksen ilman mainittuja tietoja.
Asiassa ei kuitenkaan ollut ilmennyt, että luvan mukaisessa syväkairauksessa maan pinnalle nousevan kairaussoijan määrä olisi ollut vähäistä suurempi. Kairausreikien läheisyydessä ei ollut luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja erityisesti suojeltavia kohteita, eivätkä alueet sijainneet pohjavesialueella. Tähän nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeuden ja Tukesin päätöksiä ollut näissä oloissa syytä kumota eikä asiaa palauttaa Tukesille uudelleen käsiteltäväksi.