Pyrkimystä edistää rikoksensa selvittämistä ei voitu pitää erityisenä syynä, jonka vuoksi rangaistus olisi tullut määrätä noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa
13.7.2024 | OikeusuutisetHelHO:2024:7 Törkeä huumausainerikos – Lieventämisperusteet – Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen – Rangaistusasteikon lieventäminen
Käräjäoikeus oli katsonut, että A oli tuomittava lähtökohtaisesti noin 1 vuoden 2 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen, mutta lieventänyt rangaistusta 1 vuoden vankeusrangaistukseksi, koska A oli esitutkinnan aikana tunnustanut teon ja pyrkinyt edistämään rikoksensa selvittämistä. A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati, että rangaistusta oli alennettava ja rangaistus tuli määrätä lievennettyä rangaistusasteikkoa noudattaen.
Asiassa oli A:n menettely rikoksensa selvittämiseksi sekä korkeimman oikeuden rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan lieventämisperustetta koskeva ratkaisukäytäntö huomioon ottaen lähtökohtaisesti edellytykset A:lle tuomittavan 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistuksen alentamiselle vähintään neljänneksellä. Hovioikeudessa oli kysymys siitä, tulisiko A:lle tuomittua rangaistusta rikoksen selvittämisen perusteella alentaa siten, että tuomittava rangaistus on vähemmän kuin törkeästä huumausainerikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus 1 vuosi vankeutta. Koska edellytykset lieventämisperusteen soveltamiselle olivat olemassa, kysymys oli siitä, oliko lievennetyn rangaistusasteikon soveltamiselle rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja erityisiä syitä. Asiassa oli näin ollen ratkaistava, oliko A:n pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä itsessään taikka rangaistuskäytännön yhtenäisyyden tavoite ja yleinen yhdenvertaisuusperiaate tässä tilanteessa erityinen syy soveltaa lievennettyä rangaistusasteikkoa.
Hovioikeus totesi, että rangaistuksen lieventämiseen oikeuttavien seikkojen vaikutus oli otettava lähtökohtaisesti huomioon normaalin rangaistusasteikon sisällä tapahtuvana lieventämisenä. Vastaajan teonjälkeisen käyttäytymisen tuoma rangaistuksen lievennys perustui erityisesti prosessiekonomisiin syihin, ei teon tai tekijän moitittavuuden vähäisyyteen. Tähän nähden ja ottaen huomioon rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentissa rangaistusasteikon lieventämiselle säädetyt perusteet kokonaisuutena, hovioikeus katsoi, että rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 5 kohdan soveltamisen kynnystä oli tässä tapauksessa pidettävä korkeana.
Hovioikeus katsoi, ettei yksin A:n pyrkimystä edistää rikoksensa selvittämistä näissä olosuhteissa voinut pitää sellaisena erityisenä syynä, jonka vuoksi rangaistusseuraamus olisi tullut määrätä noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa.
Hovioikeus katsoi edelleen, etteivät myöskään rangaistuskäytännön yhtenäisyyden tavoite tai yhdenvertaisuusperiaate tässä asiassa muodostaneet yhdessäkään sellaista erityistä syytä, jonka vuoksi rangaistus olisi tullut määrätä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan soveltumisen perusteella lievennettyä rangaistuasteikkoa noudattaen. Käräjäoikeuden ratkaisua ei muutettu.