Myöskään uuden kirkkolain ja -järjestyksen mukaan kirkon käyttö samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimiseen ei kuulu hallintolainkäytössä ratkaistavaksi
4.6.2024 | OikeusuutisetHelsingin HAO: Kirkollisvalitus – Suomen evankelis-luterilainen kirkko – Seurakunnan tilojen käyttö – Sallittu käyttötarkoitus – Uskonnonvapauteen liittyvä avioliittokäsitys – Kirkkolaissa tarkoitettu lainvastaisuus – Seurakuntaneuvoston toimivalta – Harkintavalta – Uuden kirkkolain ja kirkkojärjestyksen voimaantulo
Seurakuntaneuvosto oli päättänyt, että kirkkoa voitiin käyttää samaa sukupuolta olevien parien kirkollisiin avioliittoon vihkimisiin ja avioliiton siunaamisiin.
Hallinto-oikeus oli aikaisemmin julkaistussa ratkaisussaan 18.12.2023 numero 7297/2023 todennut, ettei kysymys siitä, mikä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonvapauteen liittyvä avioliittokäsitys huomioon ottaen oli seurakunnan tilojen sallittu käyttötarkoitus, kuulunut ratkaistavaksi hallintolainkäytön järjestyksessä. Ratkaisussa oli todettu myös, että kirkolla on osana uskonnonvapautta oikeus päättää avioliittokäsityksestään ja kirkollisista toimituksistaan, muun ohella siitä, millä edellytyksillä kirkon papisto suorittaa avioliittoon vihkimisen tai avioliiton siunaamisen. Hallinto-oikeus oli mainittua ratkaisua tehdessään soveltanut aikaisemmin voimassaolleita ja sittemmin kumottuja kirkkolakia (1054/1993) ja kirkkojärjestystä (1055/1993).
Valittajat olivat esittäneet pitävänsä aikaisempien säädösten soveltamista koskevaa hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöä virheellisenä.
Hallinto-oikeus totesi, ettei 1.7.2023 voimaan tulleen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sanamuodosta tai kirkkolain esitöistä ilmennyt, että kysymyksessä olleita kirkollisten viranomaisten toimivaltaa koskevia säännöksiä olisi tarkoitettu sovellettavan aikaisemmista säännöksistä poikkeavasti.
Hallinto-oikeus katsoi nyt voimassa olevan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen nojalla aikaisempaa ratkaisukäytäntöään vastaavasti, että seurakuntaneuvoston toimivaltaan kuului tehdä päätös tilojen käyttöä koskevassa asiassa. Valituksen kohteena olevat päätökset eivät olleet valittajien esittämän perusteella kirkkolain 12 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisia.