Pohjavesihanektta koskeva selvitys oli puutteellista
1.4.2024 | OikeusuutisetKHO:2024:47 Vesitalousasia – Tekopohjavesihanke – Asian ratkaiseminen alueellisesti kahdella eri päätöksellä – Lupaharkinnan jakaminen eri päätöksiin – Intressivertailu – Luontovaikutukset – Pohjavesivaikutusten arviointi mallinnuksella – Mallinnuksen puutteellisuus
Aluehallintovirasto oli jakanut yhtiön tekopohjavesihanketta koskevan hakemuksen ratkaistavaksi kahdella eri päätöksellä niin, että kumpikin päätös koski osaa hankkeessa tarvittavista tuotantoalueista. Aluehallintovirasto myönsi luvan erikseen tekopohjavesihankkeen kummallekin osalle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tekopohjavesihanke muodosti asiassa luvan myöntämisedellytyksiä arvioitaessa asiakirja-aineiston perusteella yhden kokonaisuuden, vaikka lupaviranomainen oli pitänyt tarkoituksenmukaisena jakaa kahta hankeosaa koskevan lupaharkinnan muodollisesti kahteen eri päätökseen. Hankeosia koskevat lupapäätökset oli annettu lyhyen ajan kuluessa toisistaan. Kumpaankin lupapäätökseen sisältyvässä vesilain mukaisessa intressivertailussa hyötyjen arvioinnissa oli otettu huomioon koko tekopohjavesihankkeen hyödyt, kun taas menetykset oli otettu huomioon vain hankeosakohtaisesti.
Ensiksi luvan saaneen hankeosan lupaharkinnassa ei myöskään ollut arvioitu, mitä luvan mahdollinen epääminen toiselta hankeosalta merkitsisi luvan saaneen osan tai koko hankkeen intressivertailulle. Jälkimmäisenä luvan saaneen hankeosan lupaharkinnassa oli sen sijaan arvioitu luvan myöntämisen edellytysten täyttyvän koko tekopohjavesihankkeelle, kun sen vaikutuksia ja toiminnan edellytyksiä tarkasteltiin yhtenä kokonaisuutena.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kumpikin hankeosa muodosti pintaveden määrään, pintaveden pohjavedeksi imeyttämiseen ja imeytetyn veden ottamiseen tarvittavien maa-alueiden yhteenlaskettuun kokoon sekä näin tuotettavan tekopohjaveden määrään nähden olennaisen osan hankekokonaisuudesta. Näin ollen intressivertailun perusteena esitetyt hankekokonaisuuden hyödyt voitiin saavuttaa vain edellyttäen, että luvan myöntämisen edellytykset täyttyivät molempien hankeosien kohdalla.
Toisen hankeosan osalta hakija oli toimittanut selvityksen pohjavesimallinnuksen tuloksista. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että käytetyn pohjavesimallin soveltamisessa oli sellaisia puutteita, joiden vuoksi pohjavesimallinuksen tuottamia tuloksia ei voitu pitää luotettavina toiminnasta aiheutuvien pohjavesivaikutusten arvioimiseksi. Toiminnan vaikutuksia Natura-alueen pohjavesioloihin ja sen myötä alueen suojeltaviin luonnonarvoihin ei siten ollut selvitetty luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:n 1 momentin ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti. Kun luvan myöntämisedellytyksiä toisen hankeosan osalta ei siten ollut, hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset oli kumottava ja yhtiön hakemus oli hylättävä kummankin hankeosan ja siten koko tekopohjavesihankkeen osalta.