Paliskuntien yhdistäminen vain toisen paliskunnan hakemuksen perusteella ei ollut ollut välttämätöntä poronhoidon harjoittamiselle

KHO:2024:64 Porotalous – Poronhoito – Paliskunta – Paliskunnan toimialueen rajojen vahvistaminen – Paliskuntien toimialueiden yhdistäminen – Aluehallintoviraston harkintavalta – Hallinnon oikeusperiaatteet – Suhteellisuusperiaate – Poronhoidon harjoittamisen edellytykset

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko Lapin aluehallintovirasto voinut toimivaltansa ja harkintavaltansa puitteissa vahvistaa paliskunnan toimialueeksi kahden aikaisemmin itsenäisen paliskunnan toimialueet tilanteessa, jossa ainoastaan toinen paliskunta eli paliskunta A oli hakenut toimialueiden yhdistämistä ja tehnyt sitä koskevan päätöksen, kun taas toinen paliskunta eli paliskunta B oli samanaikaisesti vastustanut toimialueiden yhdistämistä.

Poronhoitolain 6 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto vahvistaa paliskuntien toimialueiden rajat. Korkein hallinto-oikeus totesi, että poronhoitolakiin ei sisältynyt nimenomaisia säännöksiä aluehallintoviraston toimivallasta esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Myöskään poronhoitolain esitöissä asiaa ei ollut käsitelty. Kun tässä tilanteessa otettiin huomioon paliskunnille poronhoitolain nojalla kuuluva itsehallinto ja se, että paliskunta ei voi tehdä toista paliskuntaa koskevia sitovia päätöksiä eikä hakea toisen paliskunnan puolesta sen rajojen vahvistamista, lähtökohtana edellä mainittua säännöstä sovellettaessa oli pidettävä sitä, että paliskunnan rajojen vahvistamisen tuli tapahtua kaikkien niiden paliskuntien suostumuksella, joita vahvistaminen koski.

Aluehallintoviraston päätöksen lainmukaisuutta oli näin ollen arvioitava hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden nojalla. Asiassa oli edellä olevan johdosta erityisesti arvioitava sitä, oliko aluehallintoviraston päätös paliskuntien rajojen muuttamisesta täyttänyt tasapuolisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset.

Aluehallintovirasto oli katsonut, että paliskuntien yhdistämiselle oli poronhoidollisesti niin painavia syitä, että yhdistäminen voitiin vahvistaa toisen paliskunnan vastustuksesta huolimatta. Kun arvioitiin sitä, oliko aluehallintoviraston päätös ollut oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään eli poronhoidon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen nähden, huomiota oli kiinnitettävä paliskunnille poronhoitolaissa säädettyihin tehtäviin. Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmennyt, että paliskunta B ei olisi selviytynyt poronhoitolaissa säädetyistä tehtävistään. Paliskuntaan B ei ollut kohdistettu säännösten tai määräysten laiminlyönnin vuoksi uhkasakkoa tai teettämisuhkaa. Paliskunnan B ei myöskään ollut osoitettu olevan kykenemätön tekemään paliskunnan toiminnan kannalta tarpeellisia päätöksiä. Paliskunta B oli myös ilmoittanut olevansa valmis sopimaan yhteistyöstä paliskunnan A kanssa.

Edellä esitettyyn nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että paliskuntien A ja B yhdistäminen toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi yksinomaan paliskunta A:n hakemuksen ja päätöksen perusteella ei ollut ollut välttämätöntä poronhoidon harjoittamiselle. Aluehallintoviraston päätös ei siten ollut ollut oikeassa suhteessa vahvistamisen tavoitteen kanssa. Koska aluehallintoviraston päätös ei ollut täyttänyt hallintolaissa edellytettyä oikeasuhtaisuuden vaatimusta ja aluehallintovirasto oli näin paliskunta A:n päätöksen vahvistaessaan ylittänyt harkintavaltansa, aluehallintoviraston päätös oli ollut lainvastainen.

KHO:2024:64