KHO: Kuvaohjelmalain säännöksillä ei voitu saavuttaa kuvaohjelmalailla tavoiteltua alaikäisten suojelemisen tasoa

KHO:2024:48 Kuvaohjelmalaki – Kuvaohjelmatallenne – Kuvaohjelman luokittelu ja ikärajamerkintä – Kuvaohjelmalain soveltamisala – Muualle kuin Suomeen sijoittautunut kuvaohjelmatallenteiden tarjoaja – Alaikäisten suojelemisen tavoite – Kuvaohjelmatallenne, joka on luokiteltu ja merkitty toisessa jäsenvaltiossa – Tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide – Viranomaisen selvitys – Täysikäinen kuvaohjelmatallenteen ostaja – Verkkokauppa – Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko muutoksenhakija voitu velvoittaa lisäämään verkkokaupassa tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden yhteyteen kuvaohjelmalain mukaiset ikärajamerkinnät. Asiassa oli erityisesti arvioitava, oliko verkkokaupassa myytävänä olevia kuvaohjelmatallenteita koskeva merkitsemisvelvollisuus unionin oikeudesta seuraavien vaatimusten mukainen.

Euroopan unionin tuomioistuimen antaman ennakkoratkaisun mukaisesti kansallisesti määritetyn alaikäisten suojelemisen tason toteuttamiseksi velvollisuudesta luokitella ja merkitä verkkokaupassa tarjottavat kuvaohjelmatallenteet kuvaohjelmalain mukaisesti ei voitu edellyttää luovuttavan sillä perusteella, että kuvaohjelmat oli jo luokiteltu ja merkitty toisessa jäsenvaltiossa samaa tarkoitusta varten. Unionin tuomioistuimen tuomion perusteella kuvaohjelmalain säännösten voidaan kuitenkin katsoa olevan omiaan takaamaan alaikäisten suojelemisen tavoitteen toteutuminen vain, jos niillä tosiaan voidaan saavuttaa kyseinen tavoite ja jos ne pannaan täytäntöön johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kuvaohjelmalain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista oli voitu edellyttää, vaikka kuvaohjelmatallenteen ostajan olisi voitu osoittaa olevan täysi-ikäinen ja vaikka kuvaohjelmatallenteita ei ollut vielä toimitettu Suomeen tarjottaessa niitä verkkokaupassa myytäväksi.

Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaisesti asiassa oli lisäksi ratkaistava, johtiko kuvaohjelmalain soveltamisalan rajaamista koskeva säännös siihen, ettei kuvaohjelmalain mukaista tavoitetta alaikäisten suojelemisesta saavuteta ja ettei sääntely ole johdonmukaista ja järjestelmällistä, kun muualle kuin Suomeen sijoittautuneet kuvaohjelmatallenteiden tarjoajat voivat tarjota verkkokaupoissaan suomalaisten kuluttajien ostettavaksi kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain säännösten mukaisesti.

Unionin tuomioistuimen tuomiossa todetuin tavoin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä oli arvioida objektiivisesti viranomaisten esittämän selvityksen perusteella, johtaako kuvaohjelmalain sääntely sillä tavoiteltuun alaikäisten suojelemisen tasoon.

Asiassa ei ollut esitetty tilastotietoja tai muuta selvitystä siitä, missä määrin suomalaiset kuluttajat ostavat kuvaohjelmatallenteita ulkomaisista verkkokaupoista. Kun otettiin huomioon Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä muutoksenhakijan lausumat sellaisista ulkomaisista verkkokaupoista, joilla on suomenkieliset sivut tai joiden kuvaohjelmatallenteiden tarjonnan voidaan katsoa suuntautuvan Suomeen, suomalaisten kuluttajien ulkomaisista verkkokaupoista ostamien kuvaohjelmatallenteiden määrän ei voitu päätellä olevan vähäinen suhteessa tänne sijoittautuneiden tarjoajien kuvaohjelmatallennemyynnin määrään.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kuvaohjelmalain soveltamisalan rajaamista koskeva säännös oli omiaan vaarantamaan kuvaohjelmalailla tavoitellun alaikäisten suojelemisen tason saavuttamisen, koska suomalaiset kuluttajat voivat ostaa ulkomaisista verkkokaupoista kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain mukaisesti. Kuvaohjelmalain säännöksillä ei voitu siten katsoa saavutettavan kuvaohjelmalailla tavoiteltua alaikäisten suojelemisen tasoa, eikä kuvaohjelmalain mukaista sääntelyä voitu myöskään pitää mainituilta osin johdonmukaisena.

Siltä osin kuin kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista ja merkitsemistä koskeva velvollisuus kohdistui toisessa jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti luokiteltuihin ja merkittyihin kuvaohjelmatallenteisiin, kysymys oli SEUT 34 artiklassa tarkoitetusta tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä, joka ei ollut perusteltavissa SEUT 36 artiklan mukaisilla perusteilla.

Muutoksenhakijaa ei ollut voitu velvoittaa lisäämään kuvaohjelmalain mukaisia ikärajamerkintöjä verkkokaupassa tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden yhteyteen siltä osin kuin kuvaohjelmat olivat käyneet läpi toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisen vastaavan menettelyn sekä luokittelun ja niihin oli tehty vastaavat merkinnät kyseisen oikeuden mukaisesti. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin.

KHO:2024:48