Lapsen asumista koskevan hakemuksen peruuttamiseen oli aiheellinen syy – vastapuolen kulujen korvausvelvollisuus poistettiin
21.3.2024 | OikeusuutisetVaaHO:2024:3 Oikeudenkäyntikulut – Lapsen asuminen – Hakemuksen peruuttaminen
Käräjäoikeus oli jättänyt lapsen asumista koskevan hakemuksen käsittelyn sillensä ja määrännyt hakemuksensa peruuttaneen A:n korvaamaan vastapuolensa B:n oikeudenkäyntikulut. Kysymys siitä, oliko asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut erityiset syyt määrätä asianosaiset vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa.
A on peruuttanut kanteensa, joten hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. A on kuitenkin valituksestaan ilmenevin perustein katsonut, että asiassa on erityiset syyt poiketa pääsäännön mukaisesta korvausvelvollisuudesta. B on vastauksessaan mainitsemin perustein katsonut, että tällaista erityistä syytä ei ole.
– – –
Edellä lausutun perusteella voidaan katsoa, että A on huomioinut lapsen edun sekä hakemusta vireille laittaessaan että sen peruuttaessaan ja että hän on laittanut hakemuksen vireille lapsen olosuhteisiin liittyvistä perustelluista syistä. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi huolellisesti toimiessaankaan voinut ennakoida olosuhteiden muuttumista ja lapsen terveydentilan kohenemista oikeudenkäynnin aikana. Hakemuksen peruuttaminen on ollut lapsen edun kannalta parempi ratkaisu kuin riidan jatkaminen oikeudessa. A on siten esittänyt asiassa sellaisia perusteita, joiden nojalla oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tulisi arvioida oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentista ilmenevästä poiketen.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun jakautumista arvioitaessa merkitystä on annettava myös sille, että asia loppuun asti käsiteltäessä osapuolet olisi todennäköisesti määrätty vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n pääsäännön mukaisesti.
Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan hovioikeus katsoo, että asiassa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut erityiset syyt määrätä asianosaiset vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n pääsäännön mukaisesti käräjäoikeudessa ja viimeksi mainitun lainkohdan mukaan myös hovioikeudessa. Näin ollen A on vapautettava velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta ja asianosaisten hovioikeudessa esittämät oikeudenkäyntikuluvaatimukset on hylättävä.