Ympäristövaikutusten arviointi: Kaksi uutta kalankasvatusyksikköä aiheuttaisi todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia

KHO:2023:106 Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) – YVA-menettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa – Kalankasvatuslaitos merialueella – Kaksi yksikköä – Yksiköiden välinen etäisyys – Sijainninohjaussuunnitelman merkitys – Todennäköiset hankeluettelon hankkeisiin rinnastettavat merkittävät ympäristövaikutukset

Asiassa oli kysymys sen arvioimisesta, oliko ELY-keskus voinut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun yksittäistapausta koskevan arvioinnin perusteella päättää YVA-menettelyn soveltamisesta kalankasvatushankkeeseen merialueella.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansallisella päätöksellä merellä sijaitsevien kalankasvatuslaitosten lisäämisestä YVA-lain hankeluetteloon oli tavoiteltu muun ohella hankkeita koskevan YVA-velvollisuuden selkeyttämistä. Hankeluettelon kokoraja (lisäkasvu vähintään 1 000 000 kg vuodessa) oli määritelty siten, että sen ylittävästä hankkeesta todennäköisesti aiheutui aina, toimintaympäristöstä riippumatta, merkittäviä ympäristövaikutuksia. Hankeluettelon kokorajan alittavissa hankkeissa YVA-menettelyn soveltaminen määräytyi sen perusteella, aiheutuiko hankkeesta todennäköisesti hankeluettelon hankkeiden vaikutuksiin laadultaan ja laajuudeltaan rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Hankkeessa suunniteltu kalankasvatuksen vuosittainen tuotantomäärä 850 000 kg jakautui kahdelle alueelle. Yksiköiden keskinäinen etäisyys oli noin 3,5 km. Toiminnasta aiheutuva laskennallinen ravinnepäästö vuodessa oli yhteenlaskettuna noin 34 000 kg typpeä ja 3 300 kg fosforia. Hanke sijoittui vesimuodostumiin, joiden ekologinen tila oli heikentynyt hyvästä tyydyttävään viimeisimmällä vesienhoitokaudella. Toisen yksikön kanssa samassa vesimuodostumassa oli noin 5 km etäisyydellä toisen toimijan kalankasvattamo, ja ELY-keskus oli pitänyt toimintojen yhteisvaikutuksia vesiympäristön sietokykyyn nähden huomattavina. Hanke sijoittui alueelle, joka oli kansallisessa vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa vuodelta 2014 arvioitu alueeksi, jolle kalankasvatuksen keskittämistä oli pidetty mahdollisena. Hyväksyttävän kasvatuksen määräksi suunnitelmassa oli arvioitu kuitenkin vain 400 000–600 000 kg vuodessa. Sijainninohjaussuunnitelman arvioilla ei myöskään ollut sitovaa oikeudellista merkitystä, eikä suunnitelmaa ollut päivitetty vastaamaan vesistöjen tilassa tapahtuneita muutoksia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että toiminnasta ja sen vaikutuksista saatu selvitys huomioon ottaen hanketta oli pidettävä yhtenä hankkeena eikä muutoksenhakijan esittämin tavoin kahtena erillisenä hankkeena. Kysymys oli kokoluokaltaan merkittävän hankkeen sijoittamisesta vesialueelle, jonka ekologinen tila oli heikentynyt aiemmasta. Kun otettiin huomioon sijainninohjaussuunnitelmasta ja hankkeen mahdollisista yhteisvaikutuksista muiden hankkeiden kanssa todettu, ELY-keskus oli voinut päätyä siihen, että hanke aiheutti todennäköisesti laadultaan ja laajuudeltaan YVA-lain hankeluettelon hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia.

KHO:2023:106