EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu asiassa Kopiosto v. Telia – televisiolähetysten edelleen lähettäminen – Kopioston asiavaltuus
23.11.2023 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – Teollis- ja tekijänoikeudet – Direktiivi 2014/26/EU – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivinen hallinnointi – Yhteishallinnointiorganisaatio – Direktiivi 2004/48/EY – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot – 4 artikla – Henkilöt, joilla on oikeus pyytää direktiivissä 2004/48/EY tarkoitettujen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista – Yhteishallinnointiorganisaatio, joka on saanut hyväksynnän myöntää laajennettuja kollektiivisia käyttölupia – Asiavaltuus teollis- ja tekijänoikeuksien puolustamiseen
Asiassa C‑201/22, jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 15.3.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.3.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Kopiosto r.y. vastaan Telia Finland Oyj,
Korkein oikeus on päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivien sopimuslisenssijärjestöjen osalta [direktiivin 2004/48] 4 artiklan c alakohtaan perustuvan asiavaltuuden edellytyksenä olevalla kelpoisuudella esiintyä asianosaisena näiden oikeuksien puolustamiseksi tarkoitettu yksinomaan kansallisessa laissa säädettyä yleistä kelpoisuutta esiintyä tuomioistuimessa asianosaisena riita-asioissa vai edellytetäänkö siinä nimenomaisesti kansallisessa laissa hyväksyttyä oikeutta ajaa kannetta omissa nimissään kyseisten oikeuksien puolustamiseksi?
2) Onko [direktiivin 2004/48] 4 artiklan c alakohtaan perustuvassa tulkinnassa ilmaisua ’välitön etu edustamiensa oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksien puolustamiseen’ tulkittava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa silloin, kun on kysymys [direktiivin 2014/26] 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetun yhteishallinnointijärjestön oikeudesta ajaa tekijänoikeuden loukkauskannetta omissa nimissään tilanteessa, jossa:
a) kysymys on teosten sellaisesta käytöstä, jonka osalta järjestöllä on tekijänoikeuslaissa tarkoitettuna sopimuslisenssijärjestönä oikeus myöntää laajennettuja kollektiivisia käyttölupia, joiden perusteella käyttöluvan saanut voi käyttää myös sellaisten tämän alan tekijöiden teoksia, jotka eivät ole valtuuttaneet järjestöä hallinnoimaan oikeuksiaan;
b) kysymys on teosten sellaisesta käytöstä, jonka osalta tekijät ovat sopimuksin tai valtakirjoilla antaneet järjestölle oikeuksien hallinnointia koskevan valtuutuksen, jolla tekijänoikeuksia ei ole siirretty järjestölle?
3) Mikäli järjestöllä katsotaan olevan välitön intressi ja asiavaltuutus sopimuslisenssijärjestönä ajaa kannetta omissa nimissään, mikä merkitys asiavaltuutta arvioitaessa mahdollisesti on [perusoikeuskirjan] 17 ja 47 artiklan valossa sillä, että järjestö edustaa sopimuslisenssijärjestönä myös sellaisia tekijöitä, jotka eivät ole valtuuttaneet järjestöä hallinnoimaan oikeuksiaan ja ettei järjestön oikeudesta ajaa kannetta näiden tekijöiden oikeuksien puolustamiseksi ole säädetty laissa?”
– – –
Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 4 artiklan c alakohtaa
on tulkittava siten, että
sen edellytyksenä, että teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoiville elimille myönnetään oikeus pyytää omissa nimissään direktiivin II luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, on – sen lisäksi, että kyseessä olevien oikeuksien puolustamiseen on oltava välitön intressi – tällaisten elinten asiavaltuus teollis- ja tekijänoikeuksien puolustamiseen, ja tällainen asiavaltuus voi perustua joko tästä erikseen annettuun säännökseen tai prosessioikeuden yleisiin sääntöihin.
2) Direktiivin 2004/48 4 artiklan c alakohtaa
on tulkittava siten, että
unionin oikeuden nykytilassa jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta tunnustaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivilla elimillä, joilla on säännönmukaisesti tunnustettu oikeus edustaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita, on välitön intressi pyytää omissa nimissään direktiivin II luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, tilanteessa, jossa tällaisten elinten välitön intressi puolustaa kyseisiä oikeuksia ei perustu sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön.