300 ekstaasitabletin hallussapito ja osallisuus laittoman maahantulon järjestämiseen eivät poissulkeneet kansainvälistä suojelua

Hel­sin­gin HAO: Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Toissijainen suojelu – Poissulkemislauseke – Törkeä rikos

Asiassa oli ratkaistavana, oliko valittajalle voitu jättää myöntämättä toissijaista suojelua ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisen poissulkemislausekkeen perusteella.

Maahanmuuttovirasto oli valituksenalaisessa päätöksessään katsonut valittajan olevan toissijaisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valittajalle ei kuitenkaan ollut myönnetty oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella, koska asiassa oli katsottu olevan perusteltua syytä epäillä valittajan syyllistyneen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun törkeään rikokseen.

Asiassa saadun selvityksen perusteella valittajan vakavimmissa rikoksissa oli ollut kyse erittäin vaarallisen huumausaineen eli 300 ekstaasitabletin hallussapidosta ja aikomuksesta myydä puolet kyseisistä tableteista eteenpäin sekä vailla laillista oleskeluoikeutta olevien henkilöiden salakuljettamisesta Schengen-valtioihin. Lisäksi valittaja oli selvittänyt mahdollisuutta salakuljettaa amfetamiinia. Ulkomaalaisten salakuljetuksessa valittaja oli toiminut osana kansainvälisesti toimivaa ryhmää, jonka tavoitteena oli mahdollistaa vailla tarvittavaa oleskeluoikeutta olevien henkilöiden matka ja majoittuminen Schengen-valtioissa. Valittajan roolin ryhmässä ei ollut selvitetty olleen erityisen merkittävä. Valittaja oli osallistunut ainakin 11 henkilön kuljettamiseen Schengen-alueen sisällä. Valittajan tai hänen rikoskumppaniensa ei ollut selvitetty rikosten yhteydessä suoraan kajonneen toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Valittajan hallussaan pitämät ja myytäväksi aiotut ekstaasitabletit oli takavarikoitu, ja amfetamiinin salakuljettaminen oli jäänyt suunnitelman asteelle, joten huumausaineet eivät olleet kummassakaan rikoksessa päätyneet levitykseen. Valittajan toiminnan ei myöskään ollut selvitetty olleen erityisen laajamittaista tai suurta taloudellista hyötyä tuottavaa.

Hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa teon törkeyttä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan kannalta huomioon on otettava rikollisen teon laatu ja muut olosuhteet. Lainkohdassa tarkoitettuna törkeänä rikoksena on pidettävä ainakin toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuneita vakavia rikoksia. Oikeuskäytännössä (KHO 2014:35) on katsottu, että toisaalta joissain tilanteissa myös epäillyn rikoksen aiheuttamalla vaaralla yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle voi olla kokonaisharkinnassa merkitystä.

Hallinto-oikeus totesi edelleen, että huumausainerikollisuus muodostaa kansalaisten terveyteen, turvallisuuteen ja elämänlaatuun sekä valtion talouteen, vakauteen ja turvallisuuteen vaikuttavan vakavan uhan. Huumausainerikoksissa on lähtökohtaisesti kyse vakavista rikoksista, jotka vaarantavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Laittoman maahantulon järjestäminen vaarantaa niin ikään valtion vakautta ja turvallisuutta.

Hallinto-oikeus katsoi, että ekstaasitablettien hallussapidon ja levittämistarkoituksen sekä amfetamiinin salakuljettamismahdollisuuksien selvittämisen perusteella valittajan voitiin katsoa suhtautuneen välinpitämättömästi huumausaineista ja niihin liittyvästä rikollisuudesta yhteiskunnalle ja toisten ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuviin seurauksiin sekä ainakin välillisesti vaarantaneen usean henkilön terveyttä ja turvallisuutta. Valittajan rikokset eivät kuitenkaan niiden laatu ja teko-olosuhteet, erityisesti valittajan hallussa pitämien ja levittämiseen aikomien huumausaineiden määrä ja se, etteivät huumausaineet olleet päätyneet levitykseen, sekä valittajan verrattain vähäinen rooli ulkomaalaisten salakuljetuksessa huomioon ottaen olleet kohdistuneet välittömästi toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, vaan niiden oli katsottava kohdistuneen yleisemmin yhteiskunnan vakauteen ja yleiseen turvallisuuteen. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamiseen liittyviä näkökohtia edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan sinänsä voidaankin soveltamisharkinnassa joissain tilanteissa ottaa huomioon, sitä, että ulkomaalainen on vaaraksi Suomen yhteiskunnalle tai turvallisuudelle, ei ole lisätty lakiin perusteeksi toissijaisesta suojelusta poissulkemiselle.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että valittajan rikoksia ei ollut niiden laadun ja teko-olosuhteiden perusteella erikseen tai kokonaisuutenakaan arvioituna pidettävä niiden vaarallisuus huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina törkeinä rikoksina. Tähän nähden rikoksista kuluneen ajan merkitys ei tullut asiassa arvioitavaksi. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan poissulkemislausekkeen nojalla jättää myöntämättä valittajalle oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Maahanmuuttoviraston päätös kumottiin poissulkemislausekkeen soveltamista koskevin osin ja asia palautettiin siltä osin virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hel­sin­gin HAO 25.10.2023 6118/​2023