Kantaja velvoitettiin korvaamaan tarpeettoman oikeudenkäynnin aiheuttamat vastaajan kulut kokonaisuudessaan
24.10.2023 | OikeusuutisetVaaHO:2023:7 Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus – Tarpeeton oikeudenkäynti
A oli työsuhteensa päätyttyä B ry:lle lähetetyssä vaatimuskirjeessä esittänyt sille työsuhteeseen perustuvia saatavia koskevan maksuvaatimuksen. B ry oli vaatimukseen vastatessaan kiistänyt A:n palkkaa koskevan vaatimuksen ja pyytänyt selvitystä muiden vaadittujen saatavien ja niitä koskevan maksuvelvollisuutensa perusteista. A ei ollut vastannut selvityspyyntöön ja oli nostanut kanteen kyseisten saatavien perimiseksi. B ry oli kanteen tiedoksi saatuaan sovintoesityksissään tarjoutunut maksamaan vaaditut saatavat yhtä terveydenhoitokulua lukuun ottamatta. A ei ollut vastannut sovintoesityksiin. Sen jälkeen B ry oli kanteeseen vastatessaan kiistänyt terveydenhoitokulua koskevan saatavan ja myöntänyt kanteen muilta osin oikeaksi. B ry oli sittemmin oikeudenkäynnin aikana maksanut myöntämänsä saatavat. Asia oli jäänyt sanotun yhden saatavan osalta riitaiseksi. Osapuolet olivat sen jälkeen päässeet asiassa sovintoon. A oli sovintosopimuksessa ilmoittanut luopuvansa riitaiseksi jääneestä saatavasta. Käräjäoikeus oli vahvistanut sovinnon. Osapuolet olivat jättäneet asian oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Käräjäoikeus oli velvoittanut A:n suorittamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Asiassa oli kysymys keskeisesti siitä, oliko A aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin ja siten velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, ja siitä, johtiko riitaiseksi jääneen kanteenosan peruuttaminen, joksi käräjäoikeus oli tulkinnut sovintosopimuksen A:n ilmaisun kanteesta luopumisesta, vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuseen. Hovioikeus katsoi, että A:n olisi tullut ennen kanteen nostamista vastata B ry:n esittämiin lisäkysymyksiin ja huolellisesti selvittää yhdistyksen kanta kannevaatimuksiin varmistuakseen siitä, ettei kyse ole tarpeettomasta oikeudenkäynnistä. Asia olisi järjestynyt ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Oikeudenkäynti oli ollut tarpeeton. Asiassa ei myöskään ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b:ssä tarkoitettuja edellytyksiä kohtuullistaa maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää. Kantaja A oli velvollinen korvaamaan B ry:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta kokonaisuudessaan.