Hätävarjeluoikeus edellyttää ennakoimatonta hyökkäystä – siitä ei ole kyse jos hyökkäys on ollut odotettavissa, korvausta kuitenkin soviteltiin

I-SHO:2023:3 Hätävarjelu – Hätävarjelun liioittelu – Pahoinpitely – Törkeä pahoinpitely – Tappelu – Vahingonkorvaus – Korvauksen sovittelu – Vahingonkärsijän myötävaikutus

A:n ja B:n välisestä tappelusta oli ollut heidän seurueissaan puhetta heidän kummankin tieten jo ennen tappelua, jota oli kuvattu videolle. A:n syyksi luettiin törkeä pahoinpitely ja B:n syyksi pahoinpitely. Koska väkivaltaa oli kummankin taholta ennalta provosoitu, kysymys ei ollut sellaisesta ennakoimattomasti ja hätävarjeluoikeuteen vedonneen A:n kannalta yllättävästi syntyneestä hätävarjelutilanteesta, jota rikoslain 4 luvun 4 §:n hätävarjelusäännöksessä tarkoitetaan. Kysymys myös vahingonkorvausvelvollisuuden sovittelusta.

Rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Pykälän 2 momentin mukaan jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet ovat olleet sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin. Oikeuskirjallisuuden mukaan jos puolustautuja on provosoinut hyökkääjää voidakseen käyttää hätävarjeluoikeuttaan, kysymyksessä ei ole lainkohdan tarkoittama puolustettava puolustusteko (Frände ym: Yleinen rikosoikeus 2020, s. 258).

Hovioikeuskäytännön mukaan edellä selostettu säännös tarkoittaa hätävarjelun olevan oikeutettua sellaista ennakoimatonta hyökkäystä vastaan, joka on tapahtunut sillä tavalla yllättävästi, että hätävarjeluun oikeutetulla ei ole ollut mahdollisuutta muunlaiseen toimintaan tai puolustustekoon kuin syytteenmukaiseen menettelyyn. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi väkivaltaiseen kohtaamiseen, jonka hätävarjeluoikeuteen vetoava on itse järjestänyt ja provosoinut väkivaltaan yllyttäväksi. (ks esim. Itä-Suomen hovioikeus 10.2.2021 nro 21/104887 ja 3.3.2022 nro 22/109116).

Edellä todetuin tavoin A:n ja B:n välisestä tappelusta on ollut puhetta kummankin osapuolen tieten jo ennen juhliin menoa. Molempia on myös heidän seurueistaan käsin kannustettu siihen. Kyseessä on siten ollut tappelu, jonka toteutumista kumpikin on osannut ainakin jossain määrin odottaa. C:n kertomalla tavalla tappelu oli juhlien ollessa päättymässä alkanut A:n hyökättyä ensin B:n kimppuun. Kysymys on siten ollut kummankin provosoimasta ja A:n lopulta aloittamasta väkivaltatilanteesta eikä sellaisesta ennakoimattomasti syntyneestä hätävarjelutilanteesta, jota laissa tarkoitetaan. Kyse ei siten ole hätävarjelusta tai sen liioittelusta. – –  –

Nyt arvioitavana olevan kaltaista tappeluun osallistumista on perusteltua pitää sellaisena vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisenä provokaationa, jonka johdosta vahingonkorvauksia voidaan sovitella vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla uhrin oman myötävaikutuksen perusteella. Hovioikeus katsoo, että tässä tapauksessa korvauksia on kohtuullista sovitella kahteen kolmasosaan tuomituista määristä B:n oman toiminnan ja käyttäytymisen perusteella.

I-SHO:2023:3