Oikeusasiamiehen ratkaisu tutkintavangin oikeudesta valita itselleen puolustaja

Kantelija arvosteli asiamiehensä asianajaja (jäljempänä A) laatimassa kantelussa Tullin menettelyä. Kantelun mukaan Tulli ei ollut antanut kantelijan itse valita avustajaansa, vaan viranomainen oli valinnut hänelle avustajan. Kantelijan ei myöskään ollut annettu myöhemmin mahdollisuutta vaihtaa avustajaansa.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen:

– – –

Kantelijalla on ollut käytännössä koko esitutkinnan ajan puolustaja. Hänen oikeutensa käyttää avustajaa on siis toteutunut. Kysymys onkin siitä, onko hänen valinnanvapautensa puolustajan henkilön suhteen toteutunut. Ensiksi on todettava, että kun oikeusasiamies pyytää viranomaiselta tai yksittäiseltä  virkamieheltä selvitystä jonkin asian johdosta, tämän on virkavastuulla huolellisesti ja totuudenmukaisesti kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä. Tätä velvollisuutta voi tosin eräiltä osin rajoittaa oikeus olla saattamatta itseään syytteen vaaraan.

Kantelussa esitetty poikkeaa osin siitä, mitä Tullin virkamiehet ovat selvityksissään kertoneet. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita sen tueksi, että voisin kyseenalaistaa minulle tässä asiassa virkavastuulla annetut selvitykset siltä osin kuin ne poikkeavat kantelijan kertomasta. Kirjallisessa kantelumenettelyssä ei ole mahdollista selvittää tapahtumainkulkua enemmälti näiden ristiriitaisuuksien osalta.

Tulli on kertonut noudatetusta käytännöstä seuraavaa. Epäiltyä pyydetään ilmoittamaan, kuka häntä avustaa jutussa. Usein epäillyllä on tiedossaan avustaja, jota hän esittää. Tällöin avustajaan voi ottaa yhteyden epäilty itse tai tutkija. Jos epäillyllä ei ole ilmoittaa avustajaa, niin epäillylle pyritään hankkimaan tutkintapaikkakunnan lähialueella toimiva avustaja.

Yleensä tutkintayksiköissä käytetään avustajan hankkimisessa hyödyksi listaa lähialueella toimivista avustajista, joista epäilty voi valita avustajan ja epäilty itse tekee päätöksen avustajan valinnasta. Jos epäilty haluaa käyttää avustajaa, mutta ei halua valita häntä itse, niin tutkija ehdottaa epäillylle avustajaa, jolla on kelpoisuus avustaa rikoksesta epäiltyä ja suostuu tehtävään.

Tässä tapauksessa minulla ei ole aihetta epäillä saamaani selvitystä siitä, että kantelijan antamista tiedoista ei voitu saada selville, ketä hän tarkoitti ilmoittaessaan avustajastaan. Pidän kuitenkin ongelmallisena, että esitutkintaviranomainen tällaisessa tilanteessa suoraan esittää yhtä avustajaa antamatta tietoa muista tarjolla olevista vaihtoehdoista. Tässä suhteessa en pidä Tullin esittämää yleisestä käytännöstäkään perusteltuna. Tällainen menettely voi myös herättää epäilyjä tiettyjen avustajien suosimisesta – korostan, ettei tällaisesta ei ole tässä tapauksessa mitään viitteitä. Esitutkintaviranomaisen tulisikin lähtökohtaisesti pitäytyä esittämään kaikki paikkakunnan rikosasioita hoitavat Asianajajaliiton verkkosivuilla olevassa Löydä asianajaja -palvelussa listatut asianajajat eikä tuoda omia rajatumpia vaihtoehtoja esille (saati sitten vain yhtä nimeä). Totean myös, että en tässä tapauksessa pidä poissuljettuna, että jos kantelijalle olisi avustajalista esitetty, hän olisi voinut tunnistaa A:n nimen. Saatan käsitykseni Tullin, tulliylitarkastajan ja D:n tietoon.

Siinä vaiheessa, kun A otti yhteyttä tutkinnanjohtajaan [tulliylitarkastaja], käräjäoikeus oli määrännyt B:n kantelijan puolustajaksi. Puolustajan vaihdos oli siis ollut mahdollista vain käräjäoikeuden päätöksellä; esitutkintaviranomainen ei tästä voinut päättää. Totean myös, että olennaista on myös se, että kyse on epäillyn oikeudesta käyttää itse valitsemaansa avustajaa. Kyse on nimenomaan epäillyn valinnasta, ei esimerkiksi hänen läheistensä tai muiden ulkopuolisten näkemyksistä. Tosin kuten esimerkiksi ROL:n 2 luvun 2 § 2 momentista käy ilmi, myöskään asianosaisen valintaoikeus puolustajansa suhteen ei ole ehdoton.

En katso tutkinnanjohtajan [tulliylitarkastaja] menetelleen moitittavasti A:n 25.1.2022 tapahtuneiden yhteydenottojen johdosta. Hän on selvityttänyt kantelijan oman mielipiteen ja ollut yhteydessä B:hen. Kun kantelija oli selvityksen mukaan ollut tyytyväinen puolustajaansa, ei tutkinnanjohtajalta ole nähdäkseni voitu edellyttää enempiä toimenpiteitä.

Tilanne on ollut jossain määrin toinen, kun tutkija D oli 13.3.2022 saanut Jokelan vankilan vartijalta tiedon, että kantelija itse oli ilmoittanut haluavansa vaihtaa puolustajaa. Sinänsä on ollut perusteltua, että D oli antanut ohjeeksi, että kantelijan tulisi olla yhteydessä B:hen.

Se, olisiko D tullut tehdä vielä jotain muutakin, on tulkinnanvaraisempaa. Nähdäkseni hän olisi voinut ainakin keskustella asiasta tutkinnanjohtajan kanssa. On nimittäin ajateltavissa tilanteita, joissa tutkinnanjohtajan on oltava aloitteellinen puolustajan vaihtamiseksi. Näin nähdäkseni on, vaikka oikeusapulain 9 § 2 momentin ja ROL:n 2 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan puolustajan vaihto tulee käsiteltäväksi avustettavan tai puolustajan perustellusta pyynnöstä, minkä lisäksi tuomioistuin voi ottaa asian viran puolesta käsiteltäväksi.

D olisi myös voinut välittää saamansa tiedon B:lle. Tällöin olisi käsitykseni mukaan B:n velvollisuutena selvittää, oliko hänellä vielä edellytyksiä jatkaa kantelijan puolustajana. Sinänsä B oli käräjäoikeudessa ilmoittanut, että kantelija oli muun muassa vielä 3.4.2022 tavannut kantelijan, eikä tämä ollut ilmoittanut halustaan vaihtaa puolustajaa. Korostan myös, että minulla ei ole toimivaltaa tutkia varatuomari B:n tai asianajaja A:n menettelyä asiassa.

En kuitenkaan katso, että D olisi menetellyt tavalla, joka antaisi minulle aihetta muuhun kuin että kiinnitän hänen huomiotaan edellä todettuihin näkökohtiin.

EOAK/3039/2022