Kunniaväkivallan uhka oikeutti naisen ja hänen lapsensa saamaan turvapaikkan
25.5.2023 | OikeusuutisetKHO:2023:47 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Uhkaa koskeva arvio – Ajantasainen maatieto – Tšetšenia – Kunniaväkivalta – Eronnut nainen ja lapsi
Tšetšeniasta kotoisin oleva Venäjän kansalainen oli lapsensa kanssa hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua, koska hän pelkäsi itse tai lapsensa joutuvan palaamaan entisen puolisonsa luokse. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat pitäneet muutoksenhakijan uskottavan kertomuksen perusteella selvitettynä, että muutoksenhakijan isä ja entinen puoliso olivat kohdistaneet muutoksenhakijaan ja tämän lapseen toistuvasti väkivaltaa. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden hylkäävät päätökset olivat perustuneet keskeisesti siihen, että muutoksenhakija ja lapsi olivat tämän jälkeen muutoksenhakijan äidin puolen sukulaisten tukemina asuneet useita vuosia Groznyissa ilman merkittäviä ongelmia.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Tšetšeniaa koskevan maatiedon mukaan eronneiden naisten tilanne maassa on vaikea. He menettävät avioeron myötä yleensä yhteyden lapsiinsa, jotka nähdään isänsä omaisuutena ja jotka pääsääntöisesti jäävät isänsä ja tämän perheen luokse huoltoon. Perinteiden mukaan eronneiden naisten on lähtökohtaisesti palattava asumaan omien miespuolisten sukulaistensa luokse. Eronneisiin naisiin on ajantasaisen maatiedon mukaan myös kohdistettu viranomaisten taholta painostusta palata entisen puolison luokse.
Korkein hallinto-oikeus arvioi, että muutoksenhakijan menettely eronsa jälkeen ja erityisesti vuonna 2010 hänen muuttaessaan lapsen kanssa asumaan kaksin, oli Tšetšeniaa koskevan maatiedon valossa voinut olla muutoksenhakijan kertomalla tavalla omiaan herättämään voimakasta pahennusta yhtäältä muutoksenhakijan isässä ja toisaalta entisessä puolisossa ja tämän sukulaisissa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että muutoksenhakijan isä ja entinen puoliso olivat jo aikaisemmin kohdistaneet muutoksenhakijaan ja tämän lapseen pitkäkestoista ja vakavaa perheväkivaltaa. Entisen puolison sukulaiset olivat muutoksenhakijan kertoman perusteella myös toistuvasti osoittaneet kiinnostusta lapsen olinpaikasta. Yksinomaan siitä, että muutoksenhakija oli enonsa ja eräiden muiden sukulaistensa apuun turvautuen pystynyt välttämään häneen kohdistuvia oikeudenloukkauksia piilottelemalla, ei voitu päätellä muutoksenhakijaan ja tämän lapseen kohdistuvan tulevaisuuden uhan ratkaisevasti vähentyneen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijalla ja hänen lapsellaan oli perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Muutoksenhakijan ja lapsen haavoittuvuutta osoittavat henkilökohtaiset olosuhteet, mukaan lukien erityisesti turvaverkon heikentyminen, sekä Venäjän federaatiota ja Tšetšeniaa koskeva maatieto huomioiden heidän ei voitu kohtuudella edellyttää turvautuvan sanotun maan suojeluun tai sisäiseen pakoon. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi muutoksenhakijoille.