Työ- ja elinkeinoministeriö kartoitti keinoja luoda matalan kynnyksen oikeussuojaa työntekosuhteen statuksen selvittämiseksi

Työministeri Tuula Haatainen antoi vuoden 2022 lopulla toimeksiannon kartoittaa keinoja, joilla voitaisiin matalalla kynnyksellä selvittää, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä. Virkatyönä laadittu muistio luovutettiin ministerille 31.3.2023.

Työelämässä esiintyy vaikeita tulkintatilanteita siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä. Oikeussuhteen luonne voi olla epäselvä niin osapuolille itselleen kuin työntekosuhdetta arvioiville viranomaisille. Työelämässä ilmenee myös väärinluokittelua, jolla yritetään kiertää lakia.

”Pidän tärkeänä, että löydämme sujuvat keinot varmistaa, että työntekosuhteen luonne on selvä kaikille osapuolille. Näin vähennämme työelämän epävarmuutta ja varmistamme, että työntekijän ja työnantajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät oikein”, työministeri Tuula Haatainen sanoo.

Muistion mukaan oikeussuhteen luonnetta koskeva kysymys pitäisi voida ratkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta kyettäisiin parantamaan osapuolten oikeusvarmuutta, estämään väärinkäytöksiä ja niihin liittyviä vahingollisia seurauksia. Koska työnsuorittajan kynnys hakea ratkaisua oikeussuhteensa luonteeseen voi olla hyvinkin korkea, muistiossa pohditaan myös sitä, millä muilla tahoilla tulisi olla oikeus viedä asia matalan kynnyksen oikeussuojaelimen ratkaistavaksi. Lisäksi päämääränä tulisi olla, että mekanismin perustaminen ja käyttäminen olisi kustannustehokas ja tarkoituksenmukainen tapa ratkaista oikeussuhteen väärinluokitteluun liittyviä ongelmia.

Muistiossa esitetään neljä erilaista mahdollisuutta kehittää matalan kynnyksen oikeussuojaa.

1. Työneuvosto voisi antaa hakemuksesta lausunnon oikeussuhteen luonteesta ja toimittaa sen työsuojeluviranomaiselle tiedoksi. Työsuojeluviranomainen voisi olemassa olevien toimivaltuuksien mukaisesti hyödyntää lausuntoa esimerkiksi valvonnan kohdentamisessa.
2. Työsuojeluviranomaisen yhteydessä toimiva erillismenettely, jossa voitaisiin tehdä kannanotto oikeussuhteen luonteesta. Kannanotto sitoisi työsuojeluviranomaista itseään tulevassa valvontatoiminnassa, mutta voisi tosiasiallisesti vaikuttaa laajemminkin.
3. Työsuojeluviranomaiselle luotaisiin oikeus antaa kirjallinen kehotus tilanteessa, jossa työsuhteelle on lainvastaisesti annettu väärä oikeussuhteen muoto. Kehotukseen liittyvät oikeusvaikutukset vastaisivat voimassa olevaa lakia eli viime kädessä kehotukseen voitaisiin liittää uhkasakko laiminlyöntitilanteessa.
4. Luotaisiin erityinen viranomainen (työsuhdeasioiden valtuutettu/-asiamies tai muu vastaava viranomainen). Muistion mukaan pelkästään työntekosuhteen olemassaoloa koskevan kysymyksen ratkaisemiseen ei kuitenkaan ole mielekästä luoda uutta viranomaista, joten tätä vaihtoehtoa pidettäisiin tarkoituksenmukaisena vain, jos on tarve koota muitakin työelämäkysymyksiä ratkaistavaksi samalle viranomaiselle.

Edellä mainittujen vaihtoehtojen lisäksi muistiossa ehdotetaan myös digitalisaation hyödyntämismahdollisuuksien selvittämistä. Kysymys voisi ensivaiheessa olla digipalvelusta, jossa asiakas voisi arvioida oikeussuhteen luonnetta asiassa merkityksellisten kysymysten avulla. Palvelun tuottama vastaus voisi tukea asiakasta ja antaa hänelle informaatiota oikeussuhteen mahdollisesta luonteesta ja siihen vaikuttavista seikoista.

Muistio luo tietopohjaa asian jatkotarkastelulle ja -selvittelylle. Muistiota käsiteltiin myös työ- ja elinkeinoministeriön alaisessa kolmikantaisessa sääntelytyöryhmässä. Työmarkkinakeskusjärjestöt ja Suomen Yrittäjät ry antoivat muistiosta lausunnot, jotka on liitetty muistioon.