Poliisi menetteli virheellisesti kevytmoottoripyörän haltuunotossa

Kantelija arvosteli Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen menettelyä. Hän kertoi, että poliisi otti vuonna 2017 haltuunsa hänen pojallensa ostaman crossipyörän. Kantelija ei saanut asiasta mitään tietoa ennen kuin hän joulukuussa 2021 soitti poliisilaitokselle ja hän sai tietää, että pyörä oli ”kuulutettu valtiolle vuonna 2019”. Kantelija katsoi, että pyörä on viety häneltä laittomasti. Häntä ei muun muassa ollut mitenkään kuultu pyörän viemisen jälkeen, hän ei ollut saanut takavarikkopöytäkirjaa eikä hänelle ollut tiedotettu pyörää koskeneesta kuulutuksesta. Kantelija vaati pyörää takaisin tai sen korvaamista.

Vanhempi konstaapeli E sai hätäkeskuksen välityksellä tietää, että sosiaalisessa mediassa oli ollut kuva, jossa kantelijan poika oli yhdistetty kevytmoottoripyörään, joka mahdollisesti oli em.
Kouvolasta anastettu pyörä. Poliisipartio (E ja nuorempi konstaapeli H) meni sunnuntaina 9.7.2017 tapaamaan kantelijaa, joka kertoi pyörän olevan kesäpaikassaan. Poliisipartio ja kantelija menivät sinne ja kantelija toi pyörän ulkovarastosta. E totesi tuolloin muun muassa, että runkonumero oli viilattu pois ja kun hänen mukaansa ”syntyi epäily rikoksesta”, niin poliisi vei pyörän poliisiasemalle. E:n mukaan toimenpiteet tapahtuivat kantelijan suostumuksella. Saadun selvityksen mukaan poliisipartio ei ilmoittanut poliisin haltuun otetusta moottoripyörästä pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle. E kuitenkin avasi jutun uudelleen tutkintaan ja ilmoitukselle 5620/R/13955/16 on kirjattu, että moottoripyörä oli tuotu poliisiasemalle. E oli kirjannut myös asian tutkintamuistiolle pyörän haltuunoton ja siihen johtaneet tapahtumat.

Ilmoituksen tutkintamuistoon on sittemmin myös kirjattu, että asianomistaja oli tunnistanut haltuun otetun pyörän muovikatteet omikseen, mutta muilta osin pyörä ei ollut häneltä anastettu pyörä. Pyörässä oli siis anastetun pyörän katteet, runko hiotulla valmistenumerolla ja moottori, jonka taustasta ei ollut täsmällisempää tietoa.

Oikeusasiamies Jääskeläinen:

Saadun selvityksen mukaan poliisipartio ei tehnyt PKL:ssa tarkoitettua etsintää pyörän löytämiseksi. Tätä mieltä on ollut myös E itse. Kyse ei ole myöskään ollut epäillyn kiinniottotilanteesta tai
mitenkään kiireellisestä tilanteesta. Yleisjohtajaan olisi ollut helppo ottaa yhteyttä. Näin ollen ei ole ollut PKL 7 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita sille, että E olisi voinut omalla päätöksellään ottaa pyörän poliisin haltuun takavarikoimista varten. Poliisilaitoskin on lausunnossaan katsonut, että näistä syistä E:n olisi tullut saattaa asia pidättämiseen oikeutetun virkamiehen
päätettäväksi jo ennen pyörän haltuun ottoa. E on myös todennut, että suuressa roolissa oli kantelijan suostumus antaa pyörä poliisin tutkintaan. Olosuhteista käytettävissä oleva selvitys huomioon ottaen en pidä perusteltuna pitää pyörän haltuunottoa tällä perusteella oikeutettuna.

… kun E on avannut jutun uudelleen tutkintaan, sen tutkinnanjohtajana on ollut rikoskomisario C, joka oli jo lähes vuotta aiemmin siirtynyt kokonaan pois tutkintatehtävistä. C:llä ei siten ole käytännössä ollut mahdollisuutta havaita haltuunottoa. Kun E on selvityksen mukaan kirjannut tutkijaksi itsensä, ei tieto pyörästä ole tätäkään kautta välittynyt eteenpäin. E:n kertoma menettelytapa ei käsitykseni mukaan ole ollut riittävä täyttämään PKL 7 luvun 8 §:ssä omaisuuden haltuun ottajalle säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. 

E:n menettely on ollut omiaan johtamaan siihen, ettei takavarikosta ole päätetty eikä siitä ole laadittu pöytäkirjaa PKL:n edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Saatan vastaisen varalle
käsitykseni edellä virheellisiksi toteamistani E:n menettelyistä hänen tietoonsa.

Pidän selvitettynä, että rikoskomisario A on 7.3.2018 laatinut paikanetsintäpöytäkirjaksi otsikoidun asiakirjan, jonka sisältö ei vastaa todellisia tapahtumia. A on kirjannut pöytäkirjaan, että rikoskomisario B olisi 9.7.2017 päättänyt, että pyörä takavarikoidaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Saadun selvityksen mukaan pöytäkirjaan on myös kirjattu sen annetun tiedoksi kantelijalle, vaikka näin ei ole tapahtunut. Se, että hän on laatinut pöytäkirjan 9.7.2017 tehdystä paikanetsinnästä, on sinänsä tutkintailmoituksen ja tutkintamuistioon merkittyjen tietojen perusteella jossain määrin ymmärrettävää, vaikka olenkin kohdassa 3.2 E:n tässä kanteluasiassa antamien selvitysten perusteella päätynyt siihen, ettei paikanetsintää ole tehty.

Ei ole näyttöä siitä, että kyse olisi muusta kuin, että A on laatinut pöytäkirjan olettamansa tapahtumakulun mukaiseksi, mutta varmistumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Joka tapauksessa pidän A:n menettelyä jo periaatteelliseltakin kannalta vakavana. Korostan, että viranomaisen kirjausten tulee asiakirjoissa vastata tosiasioita. Vain näin ne mahdollistavat tapahtumien asiamukaisen jälkikäteistarkastelun. Kyse on myös asianosaisten ja virkamiesten oikeusturvan kannalta aivan keskeisestä menettelyvaatimuksesta.

Katson A:n näiden menettelyjen virheellisyyden niin vakavaksi, että annan hänelle eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n nojalla huomautuksen.

Vielä totean, että kun pyörää ei koskaan ollut takavaroitu, ei ole ollut myöskään perusteita ryhtyä PKL 7 luvun 23 §:ssä tarkoitettuun kuulutusmenettelyyn. Tämä säännös koskee vain takavarikoitua omaisuutta.

EOAK/687/2022