Syyttäjälle ei valituslupaa Jari Aarniota koskevassa murhajutussa

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2020 Aarnion murhasta elinkautiseen vankeuteen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Helsingin poliisilaitoksen rikosylikomisariona ja huumerikosyksikön johtajana toiminut Aarnio oli laiminlyönyt estää Helsingin Vuosaaressa vuonna 2003 tehdyn Volkan Ünsalin murhan. Käräjäoikeuden mukaan Aarnio oli tiennyt murhasta ennalta ja hänellä olisi poliisina ollut velvollisuus estää se.

Hovioikeus hylkäsi vuonna 2022 syytteen ja vapautti Aarnion tuomitusta rangaistuksesta. Hovioikeus katsoi, että Aarniolla ei ollut erityistä oikeudellista velvollisuutta estää uhrin kuolemaa. Aarnio ei ollut tiennyt, että uhri olisi välittömässä hengenvaarassa. Hän ei myöskään ollut tiennyt, missä ja milloin tai millä tavoin henkirikos tapahtuisi.

KKO:ssa syyttäjä vaati, että Aarnio tuomitaan murhasta tai taposta, tai avunannosta tällaiseen rikokseen. Syyttäjän valituslupahakemus KKO:ssa hylättiin.

Faktalaatikko: Epävarsinainen laiminlyöntirikos

Rikosoikeudellinen vastuu voi perustua tekoon tai tekemättä jättämiseen eli laiminlyöntiin. Laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään. Esimerkiksi verotusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voidaan tuomita veropetoksena.

Laiminlyönnistä voidaan rangaista myös, jos rikoksen tunnusmerkistössä puhutaan vain aktiivisesta tekemisestä. Esimerkiksi murhan tunnusmerkistöön sisältyy, että tekijä “tappaa toisen”.

Tällöin rankaiseminen edellyttää, että tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua virkaan, toimeen tai asemaan, tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn. Tällaista rikosta kutsutaan epävarsinaiseksi laiminlyöntirikokseksi.