Kelan olisi tullut kohtuullisena mukautuksena kustantaa kirjoitustulkkaus puhutusta suomesta kirjoitetuksi englanniksi kuulovammaisen osallistuessa vertaistukitapaamiseen

Hel­sin­gin HAO: Yhdenvertaisuuslaki – Vammaisyleissopimus – Syrjintä – Kohtuullinen mukautus – Kuulovamma – Tulkkaus – Kahden kielen välinen kirjoitustulkkaus

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta oli katsonut Kelan syrjineen asianomistajaa, kun se ei ollut järjestänyt asianomistajalle vertaistukitapaamista varten kohtuullisena mukautuksena tulkkia, joka olisi pystynyt tulkkaamaan tarvittaessa puhutusta suomesta kirjoitetulle englannille. Kela valitti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä.

Asianomistaja oli syntymästään kuuro, puheella kommunikoiva henkilö, jolle oli asennettu sisäkorvaistutteet. Hänen äidinkielensä oli englanti. Kela oli aikaisemmin myöntänyt hänelle kuulovamman perusteella vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelua. Asianomistaja oli ilmoittanut Kelalle tarvitsevansa kirjoitustulkin, joka pystyy kääntämään tekstin tarvittaessa suomesta englanniksi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle toimitetun yhdenvertaisuusvaltuutetun hakemuksen mukaan asianomistaja oli kertonut tarvitsevansa suomi–englanti-kirjoitustulkkausta erityisesti osallistuessaan kuulovammaisten henkilöiden yhdistys- ja vertaistukitoimintaan, koska kuuroutuneet ihmiset ja sisäkorvaistutteen käyttäjät osaavat harvoin englantia. Asianomistaja voisi virallisemmissa tapaamisissa käyttää edelleen englanti–englanti-kirjoitustulkkausta.

Asiassa ei ollut erimielisyyttä siitä, että kirjoitustulkkauksen järjestäminen vertaistukitapaamiseen puhutusta suomesta kirjoitetulle englannille oli asianomistajalle tarpeen. Kela oli kuitenkin esittänyt, että asianomistajan tarve mukautetulle tulkkaukselle ei johtunut asianomistajan vammasta vaan puutteellisesta kielitaidosta. Hallinto-oikeus totesi, että englantia äidinkielenään käyttävän asianomistajan suomen kielen taidon puutteeseen oli hakemuksessa esitetyn, uskottavana pidettävän selvityksen mukaan vaikuttanut se, että asianomistajan oli kuulovammansa takia ollut vaikeaa oppia kieltä, vaikka hän oli asunut Suomessa jo 25 vuotta ja osallistunut lukuisille kielikursseille. Tämän vuoksi asianomistajan kohtuullisten mukautusten tarpeen voitiin katsoa johtuneen hänen kuulovammastaan ja asiassa syntyi syrjintäolettama.

Kela esitti valituksessaan, että sillä ei ole tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohdan nojalla toimivaltaa järjestää tulkkauspalvelua yhdeltä puhutulta kieleltä toiselle puhutulle kielelle kirjoitettuna. Hallinto-oikeus totesi viitaten vakuutusoikeuden päätökseen VakO 2859:2016, että tulkkauspalvelulain 4 §:n 1 kohdan sanamuodon ei ole oikeuskäytännössä ainakaan yksiselitteisesti katsottu merkitsevän, että tulkkauspalvelua ei voitaisi myöntää ja järjestää kahden kielen välisenä kirjoitustulkkauksena. Tulkkauspalvelulakia ja sen 4 §:ää ei voitu myöskään tulkita ilman, että otettiin huomioon uudistetun yhdenvertaisuuslain sekä vammaisyleissopimuksen kohtuullisia mukautuksia koskevat vaatimukset. Lisäksi perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatteen mukaisesti lain erilaisista tulkintavaihtoehdoista on valittava se, joka parhaiten edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Edellä esitetyillä perusteilla ja kun tulkkauspalvelua järjestettäessä oli tulkkauspalvelulain 10 §:n mukaan lisäksi otettava huomioon muun ohella palvelunkäyttäjän yksilölliset tarpeet, hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, että Kela olisi ylittänyt toimivaltansa, jos se olisi järjestänyt asianomistajalle kohtuullisena mukautuksena tulkkauspalvelua kahden kielen välisenä kirjoitustulkkauksena.

Kela oli lisäksi tuonut asiassa esiin muun ohella tulkkauspalvelua käyttävien asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun liittyviä näkökohtia. Tältä osin hallinto-oikeus totesi muun ohella, että kohtuullinen mukautus on määritelmänsä mukaisesti tapauskohtaisesti tehtävä mukautus, jolla pyritään vastaamaan tietyn vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin. Mukauttaminen yksittäisessä konkreettisessa tilanteessa ei siten tarkoita yleistä linjausta kohtuullisten mukautusten myöntämisessä. Puheena olevassa asiassa asianomistajan pyytämä tulkkauksen mukautus oli ollut yksittäistapauksessa välttämätön ja tarpeellinen sekä asianmukainen hänen oikeuksiensa turvaamiseksi.

Asianomistaja oli itse vertaistukitapaamista varten ehdottanut Kelalle kolmea tulkkia, jotka hänen mukaansa pystyivät tarjoamaan hänen tarvitsemaansa kirjoitustulkkausta puhutusta suomesta kirjoitettuun englantiin. Kela ei ollut edes väittänyt, että asianomistajan ehdottamat tulkit eivät olisi olleet sopivia tai että Kela olisi yrittänyt järjestää tilaisuuteen jonkun heistä tai muutakaan sellaista tulkkia, joka olisi pystynyt tarvittaessa tulkkaamaan pyydetyllä tavalla. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että Kela ei ollut osoittanut, että kirjoitustulkin järjestäminen asianomistajan pyytämällä tavalla olisi ollut Kelalle tosiasiassa mahdotonta tai aiheuttanut sille suhteettoman rasitteen. Kelan ei katsottu kumonneen syrjintäolettamaa.

Kelan olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin, jotta asianomistaja olisi voinut saada yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena mukautuksena kirjoitustulkkauksen puhutusta suomesta kirjoitetuksi englanniksi osallistuakseen kuulovammaisten vertaistukitapaamiseen. Kela oli siten menetellyt syrjinnän kiellon vastaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi Kelan valituksen.

Hel­sin­gin HAO 3.2.2023 607/​2023