Alkoholijuomien verkkokauppaa koskevassa asiassa syyte törkeästä alkoholirikoksesta hylättiin – tuomittiin törkeästä veropetoksesta

Helsingin hovioikeuden tuomiossa on arvioitu internetin välityksellä tapahtuneen EU-jäsenvaltioiden rajat ylittäneen alkoholijuomien myynnin rangaistavuutta ja sitä, oliko alkoholijuomien myyntiä harjoittaneessa yhtiössä määräysvaltaa käyttänyt henkilö syyllistynyt törkeään veropetokseen.

Syyttäjän ja Verohallinnon valitusten johdosta hovioikeudessa oli ratkaistavana, oliko virolaisen yhtiön omistaja ja yhtiössä määräysvaltaa käyttänyt vastaaja syyllistynyt törkeään veropetokseen ja törkeään alkoholirikokseen. Virolainen yhtiö oli vuosina 2014–2016 myynyt verkkosivustojensa kautta Suomessa asuville yksityishenkilöille muun ohella alkoholijuomia siten, että ostajat olivat tilauksen yhteydessä voineet valtuuttaa sivustolla tarjotun, myyjäyhtiöstä riippumattoman ja itsenäisen yhtiön avustamaan tilattuja tuotteita koskevan kuljetussopimuksen tekemisessä erillisen kuljetusliikkeen kanssa. Myyjäyhtiö ei ollut ilmoittanut myyntejä Suomen veroviranomaisille arvonlisäveron tai valmisteveron määräämistä varten, eikä yhtiöllä ollut Suomen alkoholilaissa tarkoitettua alkoholin tukku- tai vähittäismyyntilupaa.

Hovioikeus hylkäsi syytteen törkeästä alkoholirikoksesta ja oli tältä osin yksimielinen.

Hovioikeus katsoi, ettei alkoholijuomien maahantuonti sellaisenaan ollut alkoholilainsäädännön vastaista. Laista ei myöskään käynyt rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi, että alkoholijuomien myynti niin sanottuna etämyyntinä ulkomailta ostajille Suomeen olisi kiellettyä ja rangaistavaa.

Hovioikeus äänesti törkeää veropetosta koskevasta syytteestä. Hovioikeuden ratkaisuksi tuli ratkaisukokoonpanon enemmistön mielipide, jonka mukaan vastaaja oli syyllistynyt törkeään veropetokseen. Enemmistö katsoi, että myyjäyhtiöllä oli ollut hallitseva rooli sekä tilattujen tuotteiden kuljettamista koskevan aloitteen että kuljettamisen olennaisten vaiheiden järjestämisessä. Tämän vuoksi tilatut tuotteet oli katsottava kuljetetun Suomeen myyjäyhtiön puolesta, ja kysymys oli ollut arvonlisäverolaissa tarkoitetusta kaukomyynnistä sekä valmisteverotuslaissa tarkoitetusta etämyynnistä, joista verovelvollisuus kuului myyjäyhtiölle. Ratkaisukokoonpanon enemmistö katsoi, ettei verovelvollisuuden määräytymistä koskenut oikeustila ollut ollut siinä määrin epäselvä, että sillä olisi merkitystä arvioitaessa vastaajan rikosoikeudellista vastuuta. Vastaaja oli toiminut veron välttämistarkoituksessa, ja hänen menettelynsä oli ollut tahallista. Yksi ratkaisukokoonpanoon kuuluneista jäsenistä olisi hylännyt myös veropetosrikosta koskevan syytteen.

Hovioikeus äänesti vastaajalle tuomittavasta rangaistusseuraamuksesta sen pohjalta, että vastaaja oli syyllistynyt törkeään veropetokseen. Hovioikeuden ratkaisuksi tuli enemmistön mielipide, jonka mukaan oikeudenmukaisena seuraamuksena oli muun ohella vastaajalle tuomittu poikkeuksellisen suuri vahingonkorvausvelvollisuus ja rikoksen tekemisestä kulunut yli 6 vuoden aika huomioon ottaen pidettävä 2 vuoden vankeusrangaistusta, joka voitiin tässä tapauksessa tuomita ehdollisena. Yksi ratkaisukokoonpanoon kuuluneista jäsenistä olisi tuominnut vastaajalle edellä mainittua ankaramman rangaistuksen.

Ratkaisullaan hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota. Käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt sekä veropetosrikosta että alkoholirikosta koskevan syytteen.

Tiedote