EUT: Tuomioistuimen tutkittava ulkomaalaisen säilöönoton lainmukaisuus kaikilta osin omasta aloitteestaan
9.11.2022 | OikeusuutisetUnionin tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-704/20 ja C-39/21 | Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid
Kansallinen tuomioistuin on velvollinen tutkimaan omasta aloitteestaan,onko maassa laittomasti oleskelevaan ulkomaalaiseen tai turvapaikanhakijaan kohdistettu säilöönottotoimenpide lainmukainen
Unionin oikeudesta1 seuraa, että säilöönotto- tai säilössäpitotoimenpiteen kohdistaminen kansainvälistä suojelua hakeneeseen tai jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevaan ulkomaalaiseen edellyttää lukuisten laillisuusedellytysten noudattamista.
Kolme Algerian, Marokon ja Sierra Leonen kansalaista riitauttivat heihin kohdistetut säilöönottotoimenpiteet Alankomaiden eri tuomioistuimissa. Raad van State (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat) ja rechtbank Den Haag, zittingsplaats ’s-Hertogenbosch (Haagin alioikeus, ’s-Hertogenboschin istuntopaikka, Alankomaat) kysyivät unionin tuomioistuimelta, velvoittaako unionin oikeus tuomioistuimet tutkimaan omasta aloitteestaan, onko sellaista säilöönottotoimenpiteen laillisuusedellytystä, johon asianomainen henkilö ei ole vedonnut, mahdollisesti jätetty noudattamatta. 8.11.2022 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin muistuttaa ensinnäkin, että kolmannen maan kansalaisen säilöönotto joko laittomasta oleskelusta johtuvan palauttamismenettelyn, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn tai sen yhteydessä, kun tällaisen suojelun hakija siirretään hänen hakemuksensa käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon, merkitsee vakavaa puuttumista Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklassa vahvistettuun kyseisellä kansalaisella olevaan vapautta koskevaan oikeuteen.
On siis niin, että jos ilmenee, että säilöönoton laillisuusedellytykset eivät ole täyttyneet tai eivät enää täyty, asianomainen henkilö on vapautettava välittömästi. Näin on erityisesti silloin, kun todetaan, että palauttamismenettelyä tai kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettelyä taikka siirtomenettelyä ei enää toteuteta asianmukaisella ripeydellä tai että säilöönottotoimenpide ei ole tai ei enää ole oikeasuhteinen.
Unionin tuomioistuin korostaa sitten, että ulkomaalaisten säilöönoton alalla unionin lainsäätäjä ei ole pelkästään vahvistanut yhteisiä aineellisia normeja, vaan se on myös säätänyt tehokkaan oikeussuojan periaatteen nimissä yhteisistä menettelynormeista, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kussakin jäsenvaltiossa on olemassa järjestelmä, jonka avulla toimivaltainen oikeusviranomainen voi tarvittaessa asian viran puolesta tutkittuaan vapauttaa asianomaisen henkilön heti, kun ilmenee, ettei ole tai ei enää ole lainmukaista pitää häntä säilössä.
Tästä seuraa, että säilöönottotoimenpiteen lainmukaisuuden valvonnassa toimivaltaisen oikeusviranomaisen on otettava huomioon kaikki tietoonsa saatetut seikat, muiden muassa tosiseikat, sellaisina kuin niitä täydennetään tai selvennetään sellaisten menettelyllisten toimenpiteiden yhteydessä, joiden toteuttamista se pitää tarpeellisena kansallisen oikeutensa nojalla, ja kyseisten seikkojen perusteella otettava tarvittaessa esiin se, että jotakin unionin oikeudesta johtuvaa laillisuusedellytystä ei ole noudatettu, vaikka asianomainen henkilö ei olisikaan ottanut tällaista noudattamatta jättämistä esiin. Tämä velvollisuus ei vaikuta velvoitteeseen, jonka mukaan oikeusviranomaisen on kehotettava kutakin asianosaista ilmaisemaan kantansa kyseisestä edellytyksestä kontradiktorisen periaatteen mukaisesti.