Hovioikeuden olisi tullut sallia 15-vuotta täyttäneen kuuleminen videotallenteelta – päätöksestä olisi tullut antaa erillinen muutoksenhakuosoitus
29.11.2022 | OikeusuutisetKKO:2022:66 Oikeudenkäyntimenettely – Todistelu – Asianomistajan kuuleminen – Erityisen suojelun tarve – Muutoksenhaku – Valituslupa
Käräjäoikeudessa oli esitetty todisteena videotallenne alle 15-vuotiaan asianomistaja B:n kuulemisesta esitutkinnassa asiassa, joka koski muun muassa läheissuhteessa tapahtuneeksi väitettyjä pahoinpitelyitä. Asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä B oli täyttänyt 15 vuotta. Vastaaja A vaati, että B:tä kuullaan todistelutarkoituksessa pääkäsittelyssä. B vastusti kuulemista. Hovioikeus totesi, että hovioikeuden arvioitavaksi ei ollut saatettu kysymystä B:n erityisen suojelun tarpeesta, ja hyväksyi B:n kuulemisen. Hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaan päätökseen sai hakea muutosta pääasian yhteydessä.
Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi pitänyt määrätä, että kuulemista koskevaan päätökseen haetaan muutosta erikseen, sillä kuulemiseen liittyi mahdollisuus merkittävän vahingon aiheutumisesta B:lle ja muutoksenhaku pääasian yhteydessä olisi hyödytöntä. Korkein oikeus oikaisi valitusosoitusta ja myönsi B:lle valitusluvan. Ks. KKO:2011:27
Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi pitänyt todistelutarkoituksessa kuulemisesta päättäessään omasta aloitteestaan arvioida, oliko B erityisen suojelun tarpeessa.
18. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan 15–17-vuotiaan asianomistajan esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua voidaan käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä ja jos asianomistaja on erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon etenkin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu. Mainittujen edellytysten täyttyessä asianomistajan henkilökohtainen kuuleminen tuomioistuimessa voidaan siis korvata tallenteen esittämisellä (HE 46/2014 vp s. 147, PeVL 39/2014 vp s. 3 ja LaVM 19/2014 vp s. 4).