Hinnankorotuksista sopimisesta oli esitetty riittävän luotettava näyttö
1.7.2022 | OikeusuutisetKHO:2022:86 Kilpailuasia – Hintayhteistyö – Hinnankorotuksista sopiminen – Näytön arviointi – Vapaa todistusharkinta – Seuraamusmaksusta vapautuksen saaneen yhtiön edustajan lausunto – Leniency-hakemus –Seuraamusmaksun määrä
1. Seuraamusmaksusta vapautuksen saaneen yhtiön edustajan lausunnot
Markkinaoikeus oli katsonut A Oy:n sopineen kilpailijoidensa B Oy:n ja C Oy:n kanssa hinnankorotuksista ja määrännyt A Oy:lle 1,2 miljoonan euron suuruisen seuraamusmaksun kilpailusäännösten rikkomisesta.
A Oy:n mukaan markkinaoikeus oli virheellisesti perustanut ratkaisunsa lausuntoihin, jotka seuraamusmaksusta vapautuksen saaneen B Oy:n toimitusjohtajana toiminut D oli antanut Kilpailu- ja kuluttajavirastossa ja markkinaoikeudessa. A Oy:n mukaan D:n lausuntoja ei voitu pitää luotettavina.
Markkinaoikeus oli päätöksessään arvioinut D:n lausuntojen näyttöarvoa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyjen erityisen vahvan näytön kriteerien perusteella. Mainitun oikeuskäytännön mukaan erityisen vahvana näyttönä voidaan pitää lausuntoja, jotka ovat luotettavia ja jotka on annettu yrityksen nimissä, lausunnot on antanut henkilö, joka on työnsä puolesta velvoitettu toimimaan kyseisen yrityksen intressissä, lausunnot ovat sen antajan intressien vastaisia, lausunnot on antanut henkilö, joka on havainnut välittömästi lausunnoissa mainitut seikat, lausunnot on toimitettu kirjallisesti ja annettu tarkoituksellisesti ja tarkan harkinnan jälkeen.
Markkinaoikeus oli katsonut, että D:n lausunnoille oli edellä mainittujen kriteerien täytyttyä lähtökohtaisesti annettava korkea näyttöarvo ja niitä voitiin lähtökohtaisesti pitää todistusarvoltaan merkittävämpinä kuin A Oy:n ja C Oy:n edustajien lausuntoja.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että vapaan todisteiden harkinnan periaatteen nojalla tuomioistuin voi perustaa todisteen uskottavuutta ja merkitystä koskevan arviointinsa kaikkiin asiassa esiin tulleisiin seikkoihin. Lausunnon todistusarvoa harkittaessa tuomioistuin voi vapaan todisteiden harkinnan periaatteen mukaisesti käyttää apuna myös unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyjä edellä mainittuja kriteereitä. Arviointia ei kuitenkaan tule tehdä mekaanisella tavalla. Lausunto voidaan katsoa todistusarvoltaan merkittäväksi sen luotettavuuden ja uskottavuuden vuoksi, vaikka jokin edellä mainituista kriteereistä jäisi täyttymättä. Toisaalta edellä mainittujen kriteerien täyttyminen ei todisteiden kokonaisharkinnan vuoksi välttämättä merkitse, että lausuntoa olisi pidettävä todistusarvoltaan merkittävämpänä kuin muuta toisen suuntaista näyttöä.
Markkinaoikeuden arviointi ei ollut kokonaisuudessaan perustunut asiassa saatuun suullisen todisteluun, vaan myös kirjalliseen selvitykseen, ja markkinaoikeuden päätöksessä oli punnittu sitä, miltä osin ja millä perustein esitetty muu selvitys tuki seuraamusmaksusta vapautuksen saaneen B Oy:n toimitusjohtajana toimineen D:n lausuntoja. Markkinaoikeus oli voinut näyttöä koskevan kokonaisarvionsa perusteella katsoa, että D:n lausunnot olivat uskottavampia kuin A Oy:n ja C Oy:n edustajien lausunnot.
2. Seuraamusmaksun määrä
A Oy:n mukaan markkinanoikeuden määräämä seuraamusmaksu oli suhteeton verrattuna väitettyyn kilpailurikkomukseen syyllistyneelle C Oy:lle markkinaoikeudessa määrättyyn seuraamusmaksuun ja myös verrattuna oikeuskäytännössä aiemmin määrättyihin seuraamusmaksuihin.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kilpailulain 13 §:n perusteella seuraamusmaksun määrää koskeva harkinta on tehtävä kysymyksessä olevaa kilpailurikkomusta ja siihen osallistuneen elinkeinonharjoittajan toiminnan moitittavuutta koskevan arvioinnin perusteella. Seuraamusmaksun määrää koskevaan ratkaisukäytäntöön liittyy ennustettavuuden ja yhdenvertaisen kohtelun vaatimus. Seuraamusmaksun tasoa koskeva oikeuskäytäntö voi kuitenkin myös kehittyä ajan kuluessa ratkaistavien asioiden laadun ja erityis- ja yleisestävyyteen liittyvien näkökohtien huomioon ottamisen myötä. Kun seuraamusmaksun tulee olla oikeassa suhteessa kilpailunvastaisen menettelyn laatuun ja sen moitittavuuteen nähden, seuraamusmaksun määräämisessä on ennen kaikkea kysymys tapauskohtaisten seikkojen perusteella tehtävästä kokonaisharkinnasta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevillä perusteilla, ettei A Oy:lle markkinaoikeudessa määrätyn seuraamusmaksun määrä ollut lainvastaisesti asetettu suhteessa sen kilpailunvastaiseen menettelyyn eikä myöskään verrattuna oikeuskäytännössä aiemmin määrättyihin seuraamusmaksuihin. Kun otettiin lisäksi huomioon, etteivät A Oy:n ja C Oy:n kokonaisliikevaihtoon suhteutetut seuraamusmaksut olennaisesti poikenneet toisistaan, asiassa ei ollut perusteita pitää markkinaoikeuden A Oy:lle määräämää seuraamusmaksua lainvastaisena.