Maahantulokielto oli osin peruutettava, jotta ulkomaalainen pääsi osallistumaan kaikkiin oikeudenkäyntinsä istuntopäiviin
22.6.2022 | OikeusuutisetKHO:2022:77 Ulkomaalaisasia – Maahantulokielto – Maahantulokiellon osittainen peruuttaminen – Unionin kansalainen – Yleinen järjestys ja turvallisuus – Osallistuminen rikosoikeudenkäyntiin – Suhteellisuusperiaate
Asiassa oli kysymys maahantulokiellon peruuttamisesta määräajaksi tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi. Viron kansalainen oli hakenut hänelle määrätyn maahantulokiellon osittaista peruuttamista osallistuakseen noin neljä kuukautta kestävään rikosoikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa vastaajan asemassa. Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut maahantulokiellon vain niiden yksittäisten istuntopäivien osalta, joina muutoksenhakija oli velvoitettu saapumaan istuntoon sakon uhalla.
Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat rajoittaa unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta ja oleskelua yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti rajoitusten on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Maahantulokiellon osittaista peruuttamista koskevassa harkinnassa oli siten arvioitava, oliko maahantulokiellon peruuttamatta jättäminen oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että muutoksenhakijalle määrätyn maahantulokiellon tarkoituksena oli suojata Suomen yhteiskunnan olennaisia etuja siltä todelliselta, välittömältä ja riittävän vakavalta uhalta, jonka muutoksenhakija oli käyttäytymisellään osoittanut muodostavansa. Tähän nähden maahantulokiellon osittaisellekin peruuttamiselle ja muutoksenhakijan Suomessa oleskelun sallimiselle oli oltava painavat syyt. Muutoksenhakija oli hakenut maahantulokiellon peruuttamista määräajaksi osallistuakseen vastaajana käräjäoikeuden rikosoikeudenkäyntiin. Muutoksenhakija oli nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hän ollut luopunut oikeudestaan osallistua henkilökohtaisesti rikosasiansa käsittelyyn. Ottaen huomioon asian merkitys muutoksenhakijalle hänen oikeuttaan osallistua rikosasiassa itseään koskevaan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn kokonaisuudessaan oli pidettävä erityisen painavana seikkana asian harkinnassa. Maahanmuuttoviraston olisi näin ollen tullut peruuttaa maahantulokielto siten, että muutoksenhakija olisi voinut henkilökohtaisesti osallistua jokaiseen käräjäoikeuden pääkäsittelyn istuntopäivään.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei oikeudenistuntoon valmistautumiseen sen sijaan liittynyt sellaista henkilökohtaisen läsnäolon vaatimusta, joka muodostaisi oikeudenistuntoon osallistumiseen verrattavaa painavaa syytä muutoksenhakijan Suomessa oleskelulle. Tärkeänä henkilökohtaisena syynä maahantulokiellon peruuttamiselle ei myöskään voitu pitää yksinomaan sitä, että oikeudenistuntoon matkustamisesta aiheutui kustannuksia tai vaivaa. Nämä ja muut tapauskohtaiset olosuhteet, kuten koronapandemian aiheuttamat mahdolliset poikkeukselliset rajoitukset matkustamiseen, olisi kuitenkin tullut huomioida arvioitaessa, oliko maahantulokiellon peruuttamatta jättäminen näiltä osin suhteellisuusperiaatteen mukaista kaikkien päivien osalta, joilta maahantulokieltoa ei peruutettu. Maahanmuuttoviraston päätöksistä ei ilmennyt tällaista tapauskohtaista harkintaa.
Maahanmuuttovirasto ei ollut riittävällä tavalla ottanut huomioon muutoksenhakijan esittämiä perusteita maahantulokiellon peruuttamiselle eikä tehnyt asianmukaista harkintaa hallintolain 6 §:n ja ulkomaalaislain 5 §:n mukaisesti. Näin ollen hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut hylätä muutoksenhakijan valituksia.