KHO: Kotimaassaan kuolemaantuomitun turvapaikanhakijan saaman tuomion osalta Maahanmuuttovirastolla on laaja selvittämisvelvollisuus

KHO:2022:15 Ulkomaalaisasia – Kuolemantuomio – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti – Toissijainen suojeluasema − Poissulkemislauseke – Viranomaisen selvittämisvelvollisuus

Maahanmuuttovirasto oli hyväksynyt tosiseikkana sen, että muutoksenhakijalle oli määrätty kuolemantuomio hänen kotimaassaan. Asiassa ei ollut voitu vakuuttua siitä, ettei kuolemantuomiota laiteta täytäntöön, mikäli muutoksenhakija palaisi kotimaahansa. Muutoksenhakijan katsottiin siten olevan kuolemantuomion vuoksi vaarassa kotialueellaan joutua vakavan haitan kohteeksi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä hänellä katsottu olevan mahdollisuutta sisäiseen pakoon ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että koska asiassa oli ollut perusteltua syytä epäillä muutoksenhakijan syyllistyneen ulkomaalaislaissa tarkoitettuun törkeään rikokseen, häneen oli sovellettu ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista poissulkemislauseketta. Muutoksenhakijalle oli jätetty myöntämättä oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.

Muutoksenhakija oli tuonut esiin, että hän oli syytön siihen tekoon, josta hänelle oli määrätty kuolemantuomio, ja että asiassa oli perusteltu syy epäillä hänen saamansa tuomion oikeellisuutta. Muutoksenhakija vetosi siihen, että hänellä ei ollut ollut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto ei ollut asettanut kyseenalaiseksi eikä selvittänyt muutoksenhakijan väitettä siitä, että hänellä ei ollut ollut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kotimaassaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijan esiin tuomat seikat epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä mukaan lukien todistajina oikeudenkäynnissä kuultuihin henkilöihin kohdistuneista pahoinpitelyistä olivat olennaisilta osin verrattavissa tapauksiin, jotka ovat olleet tutkittavina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Kuolemantuomion antamisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta voitiin esimerkkinä mainita tapaus Öcalan v. Turkki. Kiduttamalla saatujen todisteiden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta voitiin esimerkkinä mainita tapaus Othman (Abu Qatada) v. Yhdistynyt kuningaskunta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttoviraston päätöksestä puuttui muun ohella asiaan liittyvä muutoksenhakijan kotimaan rikosprosessuaalinen lainsäädäntö valitusmahdollisuuksineen sekä tiedot asian käsittelystä ylemmissä oikeusasteissa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kuolemantuomioon ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvät seikat on selvitettävä tapauskohtaisesti muutoksenhakijan kertomus, mahdollisesti saatavilla oleva oikeudellinen asiakirja-aineisto, kuolemantuomion antaneen maan lainsäädäntö ja maatieto, kansainväliset sopimukset ja oikeuslähteet sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut soveltaa muutoksenhakijaan poissulkemislauseketta, koska asiassa ei ollut selvitetty muutoksenhakijan väitettä siitä, että hänellä ei ollut ollut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset oli kumottava toissijaista suojelua ja poissuljentaa koskevilta osin ja asia oli palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO:2022:15