Turvapaikanhakijaperheen lasta olisi tullut erikseen kuulla ennen kielteisen päätöksen tekemistä

KHO:2021:190 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Menettelyvirhe – Lapsen kuuleminen – Oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella – Jehovan todistaja

Valittajat olivat hakeneet kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa heihin kotimaassaan Jehovan todistajina kohdistuvien oikeudenloukkausten perusteella. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Perheen vanhin lapsi oli asian ollessa Maahanmuuttovirastossa käsittelyssä ollut 12 vuotta täyttänyt. Maahanmuuttovirasto ei ollut järjestänyt hänelle turvapaikkakuulustelua eikä häntä siten ollut kuultu ulkomaalaislain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto oli yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella myönnettävän oleskeluluvan arvioinnin yhteydessä arvioinut lapsen etua vanhempien kertoman perusteella.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa erityisesti arvioitavana lapsen etu ja lapsen oikeus tulla kuulluksi ulkomaalaislain 6 §:n mukaisesti perheen kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirastolla oli ollut velvollisuus selvittää asia ja hakijana olevalle kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle olisi tullut antaa mahdollisuus tulla kuulluksi ennen häntä koskevan asian ratkaisemista. Asian käsittelyssä Maahanmuuttovirastossa oli tältä osin tapahtunut menettelyvirhe.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttovirasto oli arvioinut kansainvälisen suojelun edellytykset valittajien kertomusten, ajankohtaisen maatiedon ja vastaavissa tapauksissa muodostuneen oikeuskäytännön valossa johdonmukaisesti. Lapsen kuulematta jättämisellä ei asian olosuhteet huomioon ottaen ollut ollut sillä tavoin ratkaisevaa merkitystä kansainvälisen suojelun edellytyksiä arvioitaessa, että päätös olisi tullut yksinomaan lapsen kuulemista koskevan menettelyvirheen perusteella palauttaa Maahanmuuttovirastolle kuulematta jääneen lapsen tai perheen muidenkaan lasten kuulemiseksi.

Asiassa oli vielä arvioitava perheen edellytykset saada oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella ulkomaalaislain 52 §:n nojalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perheen käsitys kotimaansa koulujärjestelmän heikkouksista ja vastaavasti toive saada lapset käymään koulunsa Suomessa, ei ollut peruste oleskeluluvalle yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Maahanmuuttovirasto oli siten esittämillään perusteilla voinut olla myöntämättä muutoksenhakijoille oleskelulupaa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

KHO:2021:190