KHO: Hinnanalennus voi olla yhdenvertaisuuslain mukaisten kohtuullisten mukautusten toteuttamistapa

KHO:2021:189 Yhdenvertaisuuslaki – Vammaisyleissopimus – Syrjintä – Liikuntavammainen henkilö – Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun – Kohtuullisten mukautusten velvoite ‒ Lentoliikenteen harjoittaminen – Riittävän tilavan istuinpaikan järjestäminen – Hinnanalennus

Asiassa oli kysymys lentoliikenteen harjoittajan velvollisuudesta yhdenvertaisuuslaissa ja vammaisyleissopimuksessa tarkoitettuihin kohtuullisiin mukautuksiin. Vammainen henkilö, jonka polvi oli leikkauksessa jäykistetty, oli joutunut ostamaan kolme vierekkäistä paikkaa lennolle.

Korkein hallinto-oikeus totesi ensinnäkin, että asiassa oli arvioitavana palveluntarjoajan velvollisuus ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että liikuntavammainen henkilö olisi voinut vammansa vuoksi tarvitsemastaan lisätilasta huolimatta matkustaa yhdenvertaisesti vammattomien henkilöiden kanssa.

Sitä, että Finnair Oyj oli järjestänyt liikuntavammaiselle henkilölle kolme vierekkäistä istuinta, ei voitu pitää riittävänä toimenpiteenä, koska henkilö oli joutunut maksamaan lentomatkastaan lähes kolminkertaisen hinnan verrattuna samassa asemassa olevaan vammattomaan matkustajaan.

Finnair Oyj oli selvittänyt hyväksyttävällä tavalla, että yksittäisen riittävän tilavan istuimen järjestäminen liikuntavammaiselle henkilölle ei ollut ollut lentojen tapahtuma-aikaan mahdollista erityisesti yhtiön sisäisten turvallisuusmääräysten vuoksi. Asiassa oli siten arvioitava, voitiinko Finnair Oyj:lle asettaa kohtuullisia mukautuksia koskevan säännöksen perusteella velvollisuus myöntää lisäpaikkojen hinnasta alennusta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että yhdenvertaisuuslain kohtuullisia mukautuksia koskevaa säännöstä ja sen esitöitä ei ollut perusteita tulkita siten, että hinnanalennus tai muu hyödykkeen tai palvelun hintaan kohdistuva toimenpide ei voisi tulla lainkaan kysymykseen kohtuullisten mukautusten toteuttamistapana. Mukautusten oli vastattava vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin, mutta niiden toteuttamistavan valinta kuului lähtökohtaisesti mukautuksiin velvoitetulle. Tähän nähden yksittäisessä tilanteessa tavarasta tai palvelusta myönnettävä hinnanalennus tai muu hintaan tehtävä muutos voi olla osapuolten kannalta perustelluin tai jopa ainoa tapa toteuttaa sellaiset kohtuulliset mukautukset, joilla tavara tai palvelu tuli vammaisen henkilön saataville yhdenvertaisesti. Se, mikä vaikutus kohtuullisina mukautuksina vaadittavalla hinnanalennuksella oli taloudellisille toimijoille sinänsä kuuluvaan hinnoitteluvapauteen, tuli huomioiduksi arvioitaessa vaadittujen mukautusten kohtuullisuutta velvoitetun kannalta.

Kun otettiin huomioon Finnair Oyj:n liiketoiminnan luonne ja laajuus, kyseessä olevan vamman harvinaisuus, se, että liikuntavammainen henkilö oli varannut matkansa hyvissä ajoin ennen haluttua matkustuspäivää, sekä lentolippujen luonteeseen kuuluva hinnoittelun dynaamisuus, lisäpaikkojen hintoihin kohdistuvaa alennusta liikuntavammaisen henkilön yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi ei voitu pitää Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomana alennuksen suoran kustannusvaikutuksen osalta. Finnair Oyj ei ollut myöskään osoittanut, että liikuntavammaiselle henkilölle varatuista lisäpaikoista perittävään hintaan tehtävällä alennuksella olisi ollut sellaisia myönnettävän alennuksen suuruudesta riippumattomia lennon kokonaiskannattavuuteen ulottuvia vaikutuksia, joita olisi voitu pitää Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomina tai joiden olisi voitu katsoa rajoittavan sen hinnoitteluvapautta suhteettomalla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen siltä osin kuin lautakunta oli katsonut Finnair Oyj:n laiminlyöneen kohtuullisten mukautusten järjestämisen liikuntavammaiselle henkilölle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.

KHO:2021:189