EOA Jääskeläinen arvostelee tiedusteluvalvontavaltuutetun laintulkintaa: rajoitukset tiedustelumenetelmillä saatujen tietojen luovuttamisesta rikostorjuntaan koskevat myös tiedusteluviranomaisten omaan tehtäväpiiriin kuuluvia rikoksia

EOA Jääskeläinen:

Tiedusteluvalvontavaltuutetun näkemyksen mukaan palomuurisäännöksissä on säädetty tiedustelumenetelmää käyttämällä saadun tiedustelutiedon käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamisesta luovuttamalla tieto siviilitiedustelun osalta muiden kuin kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten ja sotilastiedustelun osalta muiden kuin sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten.
Palomuurisäännökset eivät valtuutetun näkemyksen mukaan sen sijaan rajoita Suojelupoliisin tai sotilastiedusteluviranomaisen oikeutta luovuttaa tiedustelumenetelmää käyttämällä saatu tiedustelutieto toimivaltaiselle viranomaiselle kansallista turvallisuutta uhkaavien tai sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu siis katsoo, että palomuurisäännökset eivät rajoita tiedustelutiedon luovuttamista rikostorjuntaan tiedusteluviranomaisten omaan tehtäväpiiriin kuuluvien rikosten osalta.
Totean, että tiedusteluvalvontavaltuutetun esittämä tulkinta ei ilmene laista, tiedustelulakeja koskevien hallituksen esitysten perusteluista eikä eduskunnan valiokuntien lausumista.
Palomuurisäännöksissä asetetut ehdot tiedustelutiedon luovuttamiselle rikostorjuntaan on rakennettu epäillyn rikoksen vakavuutta ilmentävän rangaistusasteikon mukaan; sen mukaan, voidaanko rikos vielä estää; sisältääkö tiedustelutieto syyttömyyttä tukevaa selvitystä tai voidaanko tiedustelutietoa käyttää tietynlaisen vaaran tai vahingon estämiseen. Säännöksissä tai muissa edellä mainituissa oikeuslähteissä mikään ei viittaa siihen, että tiedusteluviranomaisten tehtäväpiiriin kuuluvat rikokset eivät kuuluisi palomuurisäännösten soveltamisalaan.
Päinvastoin, poliisilain 5 a luvun 44 §:n 3 momentissa ja sotilastiedustelulain 79 §:n 3 momentissa ja 80 §:n 3 momentissa on nimenomaisesti todettu, että harkittaessa säännöksissä tarkoitetun ilmoituksen tekemistä, arvioinnissa on otettava huomioon sen merkitys kansallisen turvallisuuden ja maanpuolustuksen suojaamisen kannalta. Jos palomuurisäännökset eivät koskisi tiedusteluviranomaisten tehtäväpiiriin kuuluvia rikoksia, tiedustelutiedon luovuttamisen arviointikriteereiksi ei olisi voitu asettaa kansallisen turvallisuuden ja maanpuolustuksen intressejä.
—
Palomuurisäännökset ja niihin sisältyvät rajoitukset tiedustelumenetelmillä saatujen tietojen luovuttamisesta rikostorjuntaan koskevat siis myös tiedusteluviranomaisten omaan tehtäväpiiriin kuuluvia rikoksia. Päinvastainen tulkinta voisi johtaa salaisia tiedonhankinta- ja pakkokeinoja koskevan sääntelyn kiertämiseen, mikä eduskunnan lausumissa on nimenomaisesti haluttu torjua.

Käsitykseni mukaan tiedusteluvalvontavaltuutetun tulkinta olisi vastoin lainsäätäjän tarkoitusta, joka on tuotu selvästi esiin laissa ja eduskunnan lausumissa.

Edellä esitetyillä perusteilla tiedusteluvalvontavaltuutetun toimintakertomuksessaan vuodelta 2019 ja tässä asiassa antamassaan selvityksessä esittämä tulkinta, jonka mukaan palomuurisäännökset eivät rajoita tiedustelutiedon luovuttamista rikostorjuntaan tiedusteluviranomaisten omaan tehtäväpiiriin kuuluvien rikosten osalta, ei mielestäni ole oikeudellisesti hyväksyttävä.
Saatan edellä kohdissa 3.3 ja 3.4 esittämäni käsitykset palomuurisäännösten tulkinnasta tiedusteluvalvontavaltuutetun tietoon.

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/289/2021