AEOA: Puhelinkuuleminen oikeudenkäynnissä on mahdollista Thaimaasta, kun Thaimaa on sen yleisesti hyväksynyt

Apulaisoikeusasiamies Pölönen:

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 60 §:n mukaan todisteen vastaanottamisesta ulkomailla säädetään erikseen. Kansainvälisestä oikeusavusta todistelussa siviili- ja kauppaoikeuden alalla säädetään laissa kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (siviilioikeusapulaki).

Siviilioikeusapulain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan, jollei muusta laista, EU:n lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Siviilioikeusapulain on tarkoitus täydentää ja tukea kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön soveltamista.
Kantelussa tarkoitetussa tapauksessa kysymys on ollut siitä, että

Thaimaassa ollut suomalainen asianosainen on itse halunnut tulla puhelimitse todistelutarkoituksessa kuulluksi Suomessa toimitetussa riita-asian oikeudenkäynnissä ja tuomioistuin on siihen suostunut.

Thaimaan viranomaisia ei ole informoitu eikä heidän suostumustaan tai myötävaikutustaan ole pyydetty. Kysymys ei siis ole ollut siviilioikeusapulaissa tarkoitetusta kansainvälisestä oikeusavusta, jolla yleensä ymmärretään kahden tai useamman maan välistä yhteistoimintaa tietyn prosessitoimen suorittamiseksi. Kysymys on ollut suomalaisen tuomioistuimen toisen valtion alueelle yksipuolisesti ulottamasta toimenpiteestä.
Todistajan tai muun todistelutarkoituksessa kuultavaksi nimetyn henkilön kuuleminen ja kuulemiseen liittyvät prosessitoimenpiteet, jotka ulottuvat toisen valtion alueelle, edellyttävät suvereniteettiperiaatteen mukaisesti vähintään tiedossa olevaa toisen valtion yleistä hyväksyntää toimenpiteille. Nähdäkseni vieraan valtion suvereniteetin kunnioittaminen kuuluu tuomarin ja virkamiehen virkavelvollisuuksiin, vaikka asiasta ei olisikaan nimenomaista säännöstä tai määräystä.
Kansainväliset sopimukset ja EU-oikeuteen sisältyvät kansainvälistä oikeusapua koskevat instrumentit sekä niitä täydentävät kansalliset lait sääntelevät eri maiden viranomaisten välistä oikeudellista yhteistoimintaa ja yhteistoimintaan liittyviä menettelytapoja. Oikean menettelytavan valinta riita-asioita koskevan rajat ylittävän todistelun tilanteissa riippuu siitä, onko kysymys pohjoismaasta, EU:n jäsenmaasta, Euroopan neuvostoon kuuluvasta maasta, Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin (HCCH) piiriin kuuluvasta maasta vai muusta maasta.
Thaimaasta on tullut Haagin konferenssin jäsen 3.3.2021. Thaimaa ei kuitenkaan edelleenkään ole Haagin todistelusopimuksen sopimusvaltio (todisteiden vastaanottamista ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskeva yleissopimus, SopS 37/1976).
Koska Thaimaa ei ole mukana edellä mainitussa Haagin todistelusopimuksessa eikä Suomen ja Thaimaan väliselle oikeusavulle ole muutakaan kansalliseen lakiin, kansainvälisiin sopimuksiin tai muihin kansainvälisiin instrumentteihin perustuvaa pohjaa, jonka perusteella asiaa voitaisiin arvioida, käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuutta voidaan tarkastella lähinnä vain sen perusteella, miten Thaimaan tiedetään tai voidaan olettaa suhtautuvan nyt kysymyksessä olevaan ulkomaisen tuomioistuimen menettelyyn.

Viimeksi mainitun kysymyksen ratkaisemiseksi joudun turvautumaan ruotsalaisiin oikeuslähteisiin. Kansainvälisen oikeusavun keskusviranomaisena Ruotsissa toimivan viranomaisen (Justitiedepartementet) kotisivuilla on todettu monien valtioiden sallivan puhelinkuulemisen oman suvereniteettinsa alueella ilman vieraan valtion tekemää oikeusapupyyntöä. Myös Ruotsi sallii ulkomaisen tuomioistuimen suorittaman puhelin- tai videokuulemisen omalla alueellaan. Ruotsin keskusviranomaisen kotisivuilla on lista eri maista ja niiden suhtautumisesta puhelinkuulemiseen alueellaan. Thaimaan kohdalla listassa on (5.11.2021) riita-asioiden osalta seuraava teksti:

”Civilmål: Telefon- och videoförhör är tillåtet under förutsättning att det föreligger ett samtycke från den som ska höras och att den utförda åtgärden inte kräver någon direkt eller indirekt inblandning av de rättsliga myndigheterna i Thailand.”

Kantelussa myös mainitun Turkin osalta Ruotsin viranomaisen kotisivuilla oleva riita-asioita koskeva informaatio kuuluu (5.11.2021) seuraavasti:

”Civilmål: Inte tillåtet. Ett alternativ kan vara att genom en ansökan om rättslig hjälp i civilmål söka bistånd av den andra statens myndigheter med att hålla förhöret. För ytterligare information se rubrik `Telefonförhör´ med underrubrik `Alternativ om telefonförhör inte är tillåtet´ samt rubrik `Rättslig hjälp i civilmål´”.

Ruotsin keskusviranomaisen lista perustuu tiettävästi eri maille tehtyyn kyselyyn ja Ruotsin viranomaisten hankkimaan kokemukseen puhelin- ja videokuulemisista.
Koska suhtautumisessa puhelinkuulemiseen on merkittäviä ja ennalta-arvaamattomia eroja esimerkiksi kantelussa mainittujen Thaimaan ja Turkin välillä, pidän tärkeänä, että ennen puhelinkuulemiseen ryhtymistä tilanne kunkin maan osalta käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan selvitetään tai varmistetaan. Käytännössä joskus ilmenevää toimintatapaa, ettei todistajan tai muun puhelimitse kuultavan henkilön tarkempaa olinpaikkaa kuulemisen yhteydessä tiedustella tai edes haluta tietää, vaikka puhelinkuulemisen syynä olisi tuomioistuimen tiedossa olevaan lomamatkaan tai muuhun matkaan liittyvä este, pidän ongelman kiertämisenä.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa puhelinkuuleminen Thaimaahan on tapahtunut kuultavan henkilön suostumuksella Ruotsin viranomaisen kotisivuilta ilmenevän Thaimaan tekemän linjauksen mukaisesti. Näin ollen minulla ei ole tässä tapauksessa aihetta epäillä käräjäoikeuden menettelyn laillisuutta.

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/1941/2020