Vakuutusmeklarin palveluihin kuulunut neuvonta korvausasiassa ei ollut arvonlisäverovapaata
4.6.2021 | OikeusuutisetKHO: Arvonlisävero – Verollinen myynti – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Vakuutuspalvelun välitys – Liittymisperiaate – Vakuutusmeklari – Asiakkaan avustaminen vahinkoasioissa
A Oy oli vakuutusmeklaritoimintaa harjoittava yritys. Yhtiö selvitti asiakkaan riskit ja vakuutustarpeen ja vakuutusten kilpailuttamisen kautta välitti asiakkaalle tämän tarpeita vastaavan vakuutuksen. Toimeksiantosopimukseen sisältyivät myös asiakkaan avustaminen vahinkoasioissa. Asiakkaan avustamiseen vahinkoasioissa sisältyi esimerkiksi vahingonkorvauskäsittelyyn liittyvät palvelut, vahinkoilmoitusten tekeminen ja niiden toimittaminen vakuutuksenantajalle, lisätietojen hankkiminen ja toimittaminen vakuutuksenantajalle sekä vakuutuskorvauksen ehtojen mukaisuuden tarkistaminen ja tarvittaessa reklamointi vakuutuksenantajalle tai lausuntopyynnön laatiminen Vakuutuslautakunnalle. Yhtiö veloitti toimeksiantosopimuksen mukaisista palveluista asiakkaaltaan yhden kokonaispalkkion, joka oli tietty prosentuaalinen osuus vakuutusmaksusta tai kiinteä vuosimaksu.
Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko asiakkaan avustamista vahinkoasioissa pidettävä arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vakuutuspalvelun välityksenä, kun palvelu myytiin vakuutusmeklarin palvelukokonaisuuden osana.
Arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin mukaisessa verosta vapautetussa vakuutuksen välityksessä ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan vakuutuksenvälittäjän palvelussa oli kysymys vakuutuksenottajien tai vakuutuksenantajien etsimisestä ja näiden saattamisesta yhteen vakuutussopimuksen tekemiseksi. Asiakkaan vahinkotapahtumassa avustaminen ei kohdistunut tai sisältynyt vakuutussopimuksen osapuolen etsimiseen tai näiden saattamiseen yhteen vakuutussopimuksen tekemiseksi. Palvelu, joka käsitti vakuutuksen välityksen ja vakuutussopimuksen solmimisen jälkeisen asiakkaan avustamisen vahinkoasioissa, ei ollut asiakkaan kannalta keino nauttia yhtiön tarjoamasta pääasiallisesta palvelusta eli vakuutuspalvelun välityksestä parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Vakuutuksenottajan vahinkotapahtumassa avustaminen oli vakuutuksen välityksen jälkeistä toimintaa, jota oli pidettävä asiakkaan kannalta tavoitteena sinällään. Näin ollen mainittua palvelua ei ollut pidettävä osana arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakuutuspalvelun välitystä, vaan sitä oli pidettävä tästä erillisenä palvelun myyntinä. Äänestys tältä osin 4–1.
Korkein hallinto-oikeus palautti asian keskusverolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi ennakkoratkaisun antamista varten siltä osin kuin keskusverolautakunta ei ollut antanut yhtiölle tämän toissijaisesti pyytämää ennakkoratkaisua siitä, oliko mainittua palvelua erikseen tarkasteltuna pidettävä arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vakuutuksen voimassaoloaikana välittömästi vakuutuksen hoitoon liittyvänä palveluna.