Tieto verotietojensa luovuttamista vastustaneiden henkilöllisyyksistä ei ollut salassa pidettävä

Verohallinto on tarjonnut tiedotusvälineille palvelua, jossa tiedotusvälineet ovat voineet verotuksen valmistuttua pyytää Verohallinnolta niin sanottuna mediapalveluna tuloverotuksen julkisia tietoja vähintään 100 000 euroa vuodessa ansainneista henkilöistä. Vuoden 2018 verotietojen osalta Verohallinto oli hyväksynyt noin 230 henkilön pyynnöt, joilla henkilöt olivat yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla vastustaneet verotietojensa luovuttamista mediapalvelun yhteydessä. Verohallinto oli poistanut näiden henkilöiden tiedot mediapalveluna luovutettavista tiedoista.

Verohallinto oli hylännyt useiden tiedotusvälineiden pyynnöt saada tieto vastustamisoikeutta käyttäneiden henkilöllisyydestä. Tietoja oli pyydetty nimilistoina ja diaariotteina. Verohallinto oli perustellut päätöksiään sillä, että tieto vastustamisoikeuden käyttämisestä oli salassa pidettävä ja sillä, että Verohallinnon aiemmilla päätöksillään hyväksymä henkilötietojen käsittelyn vastustaminen esti tietopyyntöjen kohteena olevien tietojen luovuttamisen. Hallinto-oikeudessa oli tiedotusvälineiden valitusten johdosta arvioitavana, oliko Verohallinto voinut hylätä tietopyynnöt mainitsemillaan perusteilla.

Ratkaisuissa oli kysymys ainoastaan tietojen luovutuksesta
Hallinto-oikeus ei näiden valitusasioiden yhteydessä arvioinut yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa tarkoitetun vastustamisoikeuden käyttämistä koskevien Verohallinnon päätösten lainmukaisuutta, koska näistä päätöksistä ei ollut valitettu ja ne olivat saaneet lainvoiman. Kyseisillä päätöksillä oli ratkaistu se, että Verohallinto ei luovuta päätösten kohteena olevien henkilöiden verovuoden 2018 tuloverotuksen julkisia tietoja journalistiseen tarkoitukseen sähköisessä muodossa.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka henkilötietojen käsittelyn vastustamista koskeviin asiakirjoihin voi sisältyä salassa pidettäviä tietoja, pelkkä tieto vastustamisoikeuden käyttämisestä ei ollut tässä yhteydessä salassa pidettävä tieto, eikä tieto vastustamisoikeuden käyttämisestä itsessään ollut sellainen tieto, jonka luovuttamista Verohallinnon aiemmat, vastustamispyyntöjen johdosta antamat lainvoimaiset päätökset rajoittivat. Näin ollen vastustamisoikeutta käyttäneiden henkilöiden henkilöllisyyttä koskevien tietojen luovuttamiselle ei ollut Verohallinnon päätöksissä mainittuja esteitä. Tämän vuoksi Verohallinnon päätökset oli osittain kumottava. Osa tietopyynnöistä kohdistui kuitenkin sellaisiin asiakirjoihin, joita Verohallinnolla ei ollut valmiina ja joiden laatimiseen sillä ei ollut lakisääteistä velvoitetta. Hallinto-oikeus katsoi, että Verohallinto oli voinut hylätä tietopyynnöt näiltä osin.

Verohallinnolla ei ollut velvollisuutta tuottaa luetteloita
Kahdessa valitusasiassa Verohallinnolta oli pyydetty luetteloita eniten ansainneista henkilöistä siten, että vastustamisoikeutta käyttäneitä henkilöitä ei ollut poistettu luetteloista. Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka pyydetyt tiedot eivät olleet salassa pidettäviä, Verohallinnolla ei ollut velvollisuutta tuottaa pyydettyjä aineistoja, vaan Verohallinto oli sille julkisuuslain 21 §:n mukaan kuuluvan harkintavallan perusteella voinut hylätä pyynnöt. Toisessa asiassa, jossa luetteloa oli pyydetty sähköisessä muodossa, hallinto-oikeus totesi lisäksi, että tietopyynnössä oli kysymys nimenomaan sellaisesta henkilötietojen käsittelystä, jota vastustamisoikeuden hyväksymistä koskevat lainvoimaiset päätökset rajoittivat, minkä vuoksi pyydettyjä tietoja ei myöskään tällä perusteella voinut luovuttaa pyydetyssä muodossa tiedotusvälineen edustajalle. Hallinto-oikeus hylkäsi nämä valitukset.

Tiedote