KHO pyytää ennakkoratkaisua mm. siitä onko Viron neuvostotasavallassa suoritettu tutkinto suoritettu EU:n ulkopuolisessa valtiossa

KHO:2021:42 Ennakkoratkaisupyyntö – Ammattipätevyysdirektiivi – Ammattipätevyyden tunnustaminen – Lastentarhanopettajan ammatti – Säännelty ammatti – Pätevyystodistus – Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa suoritettu tutkinto – Kolmannessa maassa hankittu ammattipätevyys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko kansallinen viranomainen (Opetushallitus) voinut hylätä A:n hakemuksen, joka koskee lastentarhanopettajan ammattipätevyyden tunnustamista. A on hakenut ammattipätevyyden tunnustamista Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa vuonna 1980 suorittamansa varhaiskasvatusalan tutkinnon, Virossa vuosina 2006 ja 2013 suorittamiensa korkeakoulututkintojen, jotka eivät ole kasvatustieteen alalta, sekä vuonna 2017 Viron opettajaliiton myöntämän lastentarhanopettajan ammattipätevyyttä koskevan asiakirjan perusteella.

Opetushallitus on katsonut, että A:n todistukset eivät tuota sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 7 §:n, sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.2013, mukaista kelpoisuutta lastentarhanopettajan tehtävään. Opetushallituksen päätöksen mukaan lastentarhanopettajan ammatti ei ole Virossa säännelty ammatti eikä A:n esittämää lastentarhanopettajan ammattitodistusta ole Viron lainsäädännössä määritelty kelpoisuusvaatimukseksi lastentarhanopettajan tehtävään. A ei myöskään ole esittänyt todistusta, jonka mukaan hän olisi kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana harjoittanut ammattiaan täysipäiväisesti vuoden ajan tai osa-aikaisesti vastaavan ajan toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty. Opetushallitus on myös katsonut, että huolimatta siitä, onko ammatti Virossa säännelty, A:n ammattipätevyys ei kuulu ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain soveltamisalaan. A:lla ei asiakirjojen mukaan ole toisessa jäsenvaltiossa varhaiskasvatuksen alalla suoritettua koulutusta tai toisessa jäsenvaltiossa varhaiskasvatuksen tehtävissä hankittua ammattikokemusta, sillä hänen koulutuksensa varhaiskasvatuksen alalta on Neuvostoliitosta ja hänen työkokemuksensa varhaiskasvatuksen tehtävistä Neuvostoliitosta ja Suomesta.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen. Valituksessaan A on katsonut, että hänellä on kotimaassaan Virossa lastentarhanopettajan tehtävään vaadittava koulutus ja hänelle on myönnetty pedagogista osaamista osoittava asiakirja. Lastentarhanopettaja on säännelty ammatti Virossa. Vaikka vaatimuksien täyttymisen arvioi viimesijassa työnantaja, tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että Viron lainsäädännössä on säännelty kriteerit lastentarhanopettajan ammatin harjoittamiseksi. Lisäksi A on vedonnut siihen, että hänen Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa suorittamansa varhaiskasvatusalan tutkinto on rinnastettu Virossa suoritettuihin tutkintoihin, minkä lisäksi hänellä on lastentarhanopettajan pätevyyttä koskeva ammattitodistus.

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1) Tuleeko ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2013/55/EU (jäljempänä ’ammattipätevyysdirektiivi’), 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkita siten, että säänneltynä ammattina pidetään sellaista ammattia, jonka kelpoisuusvaatimukset on yhtäältä määritelty jäsenvaltion opetusministerin antamassa asetuksessa, lastentarhanopettajalta vaadittava pedagogisen kompetenssin sisältö on määritelty ammattistandardissa ja jäsenvaltio on sisällyttänyt lastentarhanopettajan ammatin komission ylläpitämään säänneltyjä ammatteja koskevaan tietokantaan, mutta toisaalta tämän ammatin kelpoisuusvaatimuksia koskevan asetuksen sanamuodon mukaan työnantajalle jää harkintavalta arvioida kelpoisuusvaatimusten täyttyminen erityisesti vaatimuksena olevan pedagogisen kompetenssin osalta, eikä pedagogisen kompetenssin täyttymisen osoittamistapoja ole säännelty kyseisessä asetuksessa tai missään muussa laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä?

2) Siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, voidaanko sellaista lähtöjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämää ammattipätevyyteen liittyvää todistusta, jonka saamisen edellytyksenä on työkokemus kyseisestä ammatista, pitää ammattipätevyysdirektiivin 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna pätevyystodistuksena tai muuna muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana, jos todistuksen myöntämisen perusteena oleva työkokemus on lähtöjäsenvaltiosta ajalta, jolloin se on ollut sosialistinen neuvostotasavalta ja toisaalta vastaanottavasta jäsenvaltiosta, mutta ei lähtöjäsenvaltiosta sen uudelleen itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta?

3) Tuleeko ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 3 kohtaa tulkita siten, että ammattipätevyyttä, jonka perustana on tutkinto, joka on suoritettu jäsenvaltion maantieteellisellä alueella sijainneessa oppilaitoksessa aikana, jolloin jäsenvaltio ei ole ollut olemassa itsenäisenä valtiona vaan sosialistisena neuvostotasavaltana, sekä työkokemusta, joka on hankittu tämän tutkinnon perusteella kyseisessä sosialistisessa neuvostotasavallassa ennen jäsenvaltion uudelleen itsenäistymistä, pidetään kolmannessa maassa hankittuna ammattipätevyytenä niin että tähän ammattipätevyyteen vetoaminen edellyttäisi lisäksi kolmen vuoden työkokemusta lähtöjäsenvaltiosta sen uudelleen itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta?

KHO:2021:42