Yhdenvertaisuusperiaate edellytti, että valittaja oli hyväksyttävä opiskelijaksi Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan
4.3.2021 | OikeusuutisetPohjois-Suomen HAO: Yliopistot – Opiskelijavalinnat – Valintakoe – Virheen korjaaminen – Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus
Lapin yliopisto oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksessaan esittämän vaatimuksen päästä opiskelijaksi oikeustieteellisen koulutuksen hakukohteeseen vuoden 2020 opiskelijavalinnassa. A vaati hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituksessa yliopiston päätöstä kumottavaksi ja asian palauttamista Lapin yliopistolle uudelleen käsiteltäväksi opiskelupaikan myöntämiseksi A:lle Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan. A vetosi valituksessaan siihen, ettei opiskelijavalinnassa ollut noudatettu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta ja että hänet oli asetettu perusteettomasti tiettyjä hakijoita heikompaan asemaan.
Hallinto-oikeus totesi asiassa seuraavaa:
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan vuoden 2020 opiskelijavalinta oikeustieteellisiin tiedekuntiin oli tapahtunut yhteisvalinnalla, jossa olivat olleet mukana Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot. Yhteisvalinnan valintakokeen alimmaksi hyväksymispisterajaksi oli Lapin yliopiston osalta alun perin muodostunut 73 pistettä. Sittemmin valintakokeen toisen vaiheen pisteytyksessä oli havaittu virhe. Hakijoille oli vastausten automaattisessa optisessa tarkastuksessa kirjautunut virheellisesti miinuspisteitä tehtävistä, joihin hakija oli valinnut ”ei vastausta” -kohdan. ”Ei vastausta” -kohdan valitsemisen olisi pitänyt antaa nolla pistettä. Kun virhe havaittiin, se korjattiin kunkin hakijan kohdalla antamalla hänelle ne pisteet, joita hän ei virheen takia ollut alun perin saanut. Näin joidenkin hakijoiden, mukaan lukien A, pistemäärät nousivat. Korjatun tuloksen jälkeen valittajan yhteispistemäärä nousi 73 pisteeseen.
Ennen virheen havaitsemista ja pistemäärien korjaamista osalle hakijoista oli ehditty lähettää myönteinen valintapäätös. Joukossa oli ollut hakijoita, joiden yhteispistemäärä oli ollut Lapin yliopiston osalta vähimmillään 73 pistettä. Yliopisto oli katsonut, että tällaisten hakijoiden osalta oli hallintolain 51 §:n 2 momentissa tarkoitettu este virheen korjaamiselle.
Tästä poiketen yliopisto oli katsonut, että alinta hyväksymispisterajaa voidaan valintaperusteiden mukaisesti nostaa ylöspäin niiden hakijoilta osalta, joille ei ollut ilmoitettu opiskelupaikan saamisesta. Lapin yliopiston uudeksi alimmaksi hyväksymispisterajaksi virheen korjaamisen jälkeen muodostui 74 pistettä. A:han oli sovellettu uutta 74 pisteen rajaa, eikä hän ollut tullut hyväksytyksi opiskelijaksi 73 pisteellään. A oli saanut oikaisuvaatimuksen johdosta yhden lisäpisteen, minkä myötä hänen kokonaispistemääränsä oli noussut 74 pisteeseen. A ei ollut kuitenkaan edelleenkään tullut hyväksytyksi opiskelijaksi tasapistesäännön vuoksi.
Asiassa oli valituksen johdosta ratkaistava, oliko A hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti asetettu perusteetta heikompaan asemaan kuin sellaiset hakijat, jotka olivat valintakokeen toisen vaiheen automaattisessa optisessa tarkastuksessa tapahtuneen virheen johdosta tulleet hyväksytyiksi opiskelijaksi A:ta matalammilla pisteillä.
Hallinto-oikeus totesi, että yliopiston harkintavaltaa opiskelijavalintaprosessissa rajoittavat hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, kuten objektiviteettiperiaate ja yhdenvertaisuusperiaate. Objektiviteettiperiaate edellyttää, että asiaa valmisteltaessa ja asiasta päätettäessä ei toimita epäasiallisesti esimerkiksi suosimalla jotakin hakijaa. Yhdenvertaisuusperiaatteen keskeisenä sisältönä on pidettävä sitä, että opiskelupaikkaa hakeneita kohdellaan menettelyn kaikissa vaiheissa tasapuolisesti ja syrjimättömästi.
Koulutukseen ottamisesta päätettäessä tasapuolisuus edellyttää, että päätöksenteko tapahtuu ennalta määriteltyjen, yleisesti hyväksyttävien ja tasapuolisesti sovellettavien perusteiden mukaisesti. Opiskelemaan pyrkivät voidaan tällaisessa tilanteessa asettaa etusijajärjestykseen edellyttäen, että siihen on asialliset perusteet, joita ei sovelleta syrjivästi. Mikäli viranomaisen on opiskelijavalinnan vastausten tarkastuksessa ilmenneen virheen johdosta tarpeen korjata opiskelijavalinnan pistelaskua ja lopputulosta, tämän on tapahduttava yhtäläisin ja johdonmukaisin perustein.
Yliopisto voi ja sen tuleekin lähtökohtaisesti korjata valintakokeen vastausten tarkastuksessa ja pistelaskussa ilmenneet virheet, ja pääsääntöisesti näissä tapahtunut tekninen virhe oikeuttaa hallintolain mukaiseen itseoikaisuun. Virheen korjaamista suoritettaessa on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei valintakokeeseen osallistuneiden hakijoiden yhdenvertaisuus sen johdosta vaarannu. Oikeustieteellisten tiedekuntien yhteisvalinnan toisen vaiheen vastausten tarkastuksessa tapahtunutta virhettä ei ollut korjattu siten, että pistelaskua ja valinnan lopputulosta olisi tarkasteltu yhtäläisesti kaikkien hakijoiden osalta, vaan siten, että ainakin lopputuloksen tarkastelu oli kohdistunut vain osaan hakijoista. Tästä valitusta menettelytavasta oli seurannut se, että osalla hakijoista opiskelupaikkaan oikeuttava alin pisteraja oli muodostunut 73 pisteeseen ja osalla puolestaan 74 pisteeseen. Viimeksi mainittujen hakijoiden osalta virheen korjaamisen johdosta aiheutunut pisterajan nosto voitiin tosiasiallisesti rinnastaa vahingoksi tapahtuvaan itseoikaisuun. Lisäksi valitusta menettelytavasta oli virheen luonne huomioon ottaen voinut ainakin joidenkin hakijoiden kohdalla seurata se, että valituksi tuleminen tai tulematta jääminen on perustunut olennaisesti siihen sattumanvaraiseen seikkaan, oliko hakija valinnut vastaustekniikaksi merkitä ”ei vastausta” -kohdat vai jättänyt vastaamatta kohtiin lainkaan, ja siihen, missä vaiheessa tieto pääsykokeen tuloksesta hakijalle oli lähetetty. Yliopiston menettely virheen korjaamisessa ei edellä lausuttuun nähden ollut ollut lähtökohdiltaan hakijoita yhtäläisesti kohteleva ja johdonmukainen, vaan se oli ollut omiaan johtamaan hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun vaarantumiseen.
A oli saanut tehtävänannon vastaisesti virheellisesti miinuspisteen monivalintatehtävistä, joihin hän oli valinnut ”ei vastausta” -kohdan. Sen sijaan hakijat, jotka eivät kyseisten tehtävien osalta olleet tehneet merkintää mihinkään kohtaan (mukaan lukien ”ei vastausta” kohta), eivät olleet saaneet kyseisistä tehtävistä yhtään pistettä mutta eivät myöskään miinuspisteitä. Mikäli A ei olisi tehnyt merkintää mihinkään kohtaan kyseisten tehtävien osalta, olisi hänen pistemääränsä ollut alun perin 73 pistettä ja hän olisi tullut valituksi opiskelijaksi hakukohteeseen yliopistojen omaksuman virheen korjaamista koskevan menettelyn seurauksena siitä riippumatta, että alin hyväksytty pisteraja oli myöhemmin noussut 74 pisteeseen. A oli siten vastausten automaattisessa optisessa tarkastuksessa tapahtuneen virheen ja sen korjaamisessa noudatetun menettelyn seurauksena joutunut ilman hyväksyttävää perustetta huonompaan asemaan kuin sellaiset hakijat, jotka olivat valinneet samanarvoisen mutta erin vastaustekniikan monivalintatehtävissä ja jotka oli hyväksytty opiskelijaksi 73 pisteellä.
Hallinto-oikeus kumosi Lapin yliopiston päätöksen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena todeten, että A:han oli sovellettava 73 pisteen hyväksymisrajaa. Kun A:n yhteispistemäärä 74 pistettä ylitti kyseisen rajan, A oli hyväksyttävä opiskelijaksi Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan.