Suomen kansalaisuus oli menetetty aiemman kansalaisuuslain mukaisesti kun vanhemmat olivat vuonna 1993 hakeneet lapselle muun maan kansalaisuuden
22.2.2021 | OikeusuutisetKHO:2021:23 Kansalaisuusasia – Kansalaisuusaseman määrittäminen – Vieraan valtion kansalaisuuden saaminen hakemuksesta – Suomen kansalaisuuden menettäminen – Vuoden 1968 kansalaisuuslaki – Väestötietomerkintä – Olosuhteiden vakiintuminen – Luottamuksensuoja
A oli saanut Suomen kansalaisuuden adoption perusteella vuonna 1992. Hänelle oli 19.4.1993 myönnetty Ison-Britannian kansalaisuus vanhempansa tekemän hakemuksen perusteella. A ei ollut tuolloin voinut säilyttää Suomen kansalaisuuttaan, koska hän oli voimassa olleen kansalaisuuslain (401/1968) 8 §:n 1 momentin mukaan menettänyt Suomen kansalaisuuden vieraan valtion kansalaisuuden saadessaan. A oli ollut merkittynä Suomen kansalaiseksi väestötietojärjestelmään, koska Suomen viranomaisille ei ollut ilmoitettu hänen saaneen Ison-Britannian kansalaisuuden. Väestötietojärjestelmän merkintä oli ollut virheellinen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei Suomen kansalaisena voitu kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien vuoksi pitää henkilöä, joka oli menettänyt Suomen kansalaisuuden laissa säädetyissä tapauksissa. Yleinen etu edellytti, ettei Suomen kansalaisuutta koskevan merkinnän jääminen väestötietojärjestelmään sellaisenaan voinut olla perusteena kansalaisuuden säilymiselle, vaikka merkintä olisi ollut järjestelmässä pitkänkin aikaa. Entinen Suomen kansalainen voi saada kansalaisuuden takaisin tekemällä sitä koskevan ilmoituksen. A:n kansalaisuutta koskevan tiedon virheellisyys väestötietojärjestelmässä oli ollut ilmeinen. A:n subjektiiviselle käsitykselle omasta kansalaisuusasemastaan ei voitu näissä olosuhteissa antaa oikeudellista suojaa. A:n asemaa Suomen kansalaisena ei voitu pitää myöskään muulla perusteella vakiintuneena. Maahanmuuttovirasto oli voinut päättää, että A:ta tulee pitää Suomessa Ison-Britannian kansalaisena.