HelHO: Vangittavaksi vaadittavalla on oikeus saada perehtyä poliisilla oleviin tietoihin, joista ilmenee todennäköiset syyt epäillä rikosta
1.2.2021 | OikeusuutisetHelHO:2020:15 Pakkokeino – Vangitseminen – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti – Esitutkinta
Tutkinnanjohtaja oli vaatinut rikoksesta epäillyn A:n määräämistä vangittavaksi. A oli vaatinut, että ennen vangitsemiskäsittelyä hänen tuli saada perehtyä asiakirjoihin, jotka hänen mukaansa olivat välttämättömiä vapaudenmenetyksen laillisuuden riitauttamiseksi. Kysymys vangitsemisen edellytyksistä sekä epäillyn tiedonsaantioikeuden laajuudesta ja sen merkityksestä vangitsemisen edellytysten arvioinnissa.
A on pyytänyt, että hovioikeus pyytäisi asiassa ennakkoratkaisun Euroopan unionin tuomioistuimelta seuraavista kysymyksistä:
1. Estääkö tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU (jäljempänä direktiivi) 7 artiklan 1 kohta sellaisen kansallisen lain tulkinnan, jonka mukaan pidätetyllä on oikeus tiedonsaantiin vain sellaisista direktiivin kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, jotka esitutkintaviranomainen on vapaudenmenetyksestä päättävälle tuomioistuimelle antanut?
2. Turvaako kyseinen direktiivin kohta sen, että puolustuksella on oikeus saada käyttöönsä myös sellaista asiassa toimivaltaisella esitutkintaviranomaisella olevaa asiakirja-aineistoa, jota viranomainen ei halua tutkinnallisista syistä paljastaa oikeudelle ja sitä kautta pidätetylle, mutta joka on vapaudenmenetyksen laillisuuden riitauttamisen kannalta välttämätöntä?
Hovioikeus katsoo, että vangitsemiskäsittelyssä ei ole esitetty todennäköisten syiden tueksi sellaisia konkreettisia ja riittävällä tavalla yksilöityjä seikkoja, joiden olemassaolon A voisi tehokkaasti riitauttaa tai joiden osalta A:n voitaisiin edellyttää antavan jonkinlaisen selityksen. A:n kannalta vangitsemisen edellytysten arvioinnissa on ollut olennaista, osoittavatko tutkinnanjohtajan viittaamat kanssaepäiltyjen kertomukset, että asiassa on todennäköisiä syitä epäillä A:n syyllistyneen vangitsemisen perusteena mainittuun rikokseen. Kertomusten niitä osia, josta vangitsemisen perusteena olevat seikat olisivat ilmenneet, A:lla ei ole ollut käytettävissään.
Tämä ratkaisu on jatkoa ratkaisulle HelHO 2015:15, jossa jo todettiin, että EU:n tiedonsaantidirektiivi on Suomessa implementoitu puutteellisesti.
Tuolloin hovioikeudelle riitti, että pidätetty sai perehtyä kaikkeen siihen, mitä poliisi oli käräjäoikeudelle hakemuksen tueksi antanut. Nyt tässä tapauksessa mennään pitemmälle: oikeudelle ja puolustukselle olisi tullut antaa enemmän tietoa kuin pelkkä maininta siitä, että kanssaepäillyt ovat nimenneet A:n rikoskumppanikseen.
Erikoista on se, että hovioikeus on omasta aloitteestaan päättänyt vangita A:n perusteella, johon asiassa ei ollut viitattu.
(Toimin asiassa A:n puolustajana)