KHO arvioi edellytyksiä tutkia samassa asiassa tehty toinen purkuhakemus

20.1.2021 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2021:11 Arvonlisävero – Pysäköintitoiminta – Ylimääräinen muutoksenhaku – Purkuhakemus – Toinen purkuhakemus – Tutkimatta jättäminen – Oikeusvarmuus – Unionin oikeus

Yhtiö harjoitti pysäköintitoimintaa, jota varten se oli rakennuttanut pysäköintitalon. Helsingin hallinto-oikeus oli päätöksellään 13.1.2012 katsonut, ettei yhtiön harjoittama osakaspysäköintitoiminta ollut arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista pysäköintitoimintaa.

Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 9.4.2013 hylännyt yhtiön valituslupahakemuksen edellä mainitusta hallinto-oikeuden päätöksestä. Päätöksellään 31.10.2014 korkein hallinto-oikeus oli hylännyt mainittuun päätökseen kohdistuvan kantelua ja lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevan hakemuksen.

Yhtiö vaati hakemuksessaan, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 9.4.2013 on purettava, yhtiölle on myönnettävä valituslupa Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 13.1.2012 ja yhtiön valitus on hyväksyttävä siten, että yhtiön pysäköintitoiminta on kokonaisuudessaan arvonlisäverollista ja vähennykseen oikeuttavaa.

Yhtiön ensimmäinen korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 9.4.2013 kohdistuva purkuhakemus oli hylätty. Koska kysymyksessä oli yhtiön toinen purkuhakemus samaan päätökseen, asiassa oli ensisijaisesti arvioitava sitä, oliko asiassa hallintolainkäyttölain 64 a §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jonka perusteella asia oli välttämätöntä tutkia uudelleen ja oliko siinä tapauksessa erityisen painavia syitä purkaa mainittu päätös. Hallintolainkäyttölain 64 a §:ää koskevien esitöiden mukaan säännös purun haun rajoittamisesta samassa asiassa yhteen kertaan ei estäisi korkeinta hallinto-oikeutta tällöinkään tutkimasta asiaa uudestaan, jos esimerkiksi ensimmäisen hakemuksen hylkääminen havaitaan virheelliseksi tai hakijan oikeussuoja välttämättä vaatii asian tutkimista uudelleen.

Asiassa oli hallintolainkäyttölain 64 a §:n purun rajoittamisen edellytyksiä arvioitaessa otettava lisäksi huomioon se, olisiko yhtiön hakemuksella ollut mahdollisuutta menestyä ensimmäisenä purkuhakemuksena.

Lainvoimaisen päätöksen purkaminen oli viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan perustuva poikkeuksellinen toimenpide, jota ei ollut tarkoitettu säännönmukaisen muutoksenhaun laajuiseksi oikeussuojakeinoksi. Lainvoiman saaneen päätöksen purkaminen sillä perusteella, että lakia oli sovellettu ilmeisesti väärin, edellytti, että purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessä lakia oli sovellettu selvästi virheellisesti.

Oikeusvarmuuden periaate edellytti lainvoimaisen päätöksen pysyvyyttä ja sitä, ettei lainvoimaisiin päätöksiin yleensä puututtu. Edes sellaisesta tilanteesta, jossa ylimmän hallintotuomioistuimen päätös on osoittautunut unionin oikeuden vastaiseksi, ei välttämättä seurannut velvollisuutta poiketa ylimmän hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen pysyvyydestä (C-224/01, Köbler). Hakemuksessa ei katsottu esitetyn sellaista hallintolainkäyttölain 64 a §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jonka johdosta asia olisi ollut välttämätöntä tutkia uudelleen. Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuva toinen purkuhakemus oli jätettävä tutkimatta.

KHO:2021:11

Avainsanat

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita