Ennakkopäätös näytön arvioinnista seksuaalirikosjutussa, videokuulemisesta ja puolustajan palkkion korvaamisesta
26.1.2021 | OikeusuutisetKKO:2021:5 Seksuaalirikos – Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – Oikeudenkäyntimenettely – Todistelu – Näytön arviointi – Videokuuleminen – Puolustaja – Puolustajan palkkion korvaaminen valtiolle
Kysymys syyksi lukemiseen riittävän näytön arvioinnista törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa, kun tekoaikana 8–9-vuotiaan lapsen kertomuksen tueksi ei ollut esitetty välillistä näyttöä. (Ks. KKO:2013:96)
Kysymys myös siitä, voitiinko asianosaisia kuulla Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä videoyhteyden välityksellä, ja poikkeusolojen merkityksestä.
Lisäksi kysymys siitä, voitiinko vastaaja velvoittaa korvaamaan valtiolle puolustajalleen valtion varoista alemmissa tuomioistuimissa maksetut palkkiot.
Tämä ratkaisu jatkaa ketjua, jossa syyttäjä on tyytynyt hovioikeuden ratkaisuun ja vain asianomistaja on jatkanut korkeimpaan oikeuteen. Viime vuonna samanlaisia tapauksia olivat KKO 2020:22 ja KKO 2020:29.
KKO on antanut viime vuosina todella useita ennakkopäätöksiä rikosasian todistusharkinnasta ja näytön riittävyydestä; keskimäärin noin 4-5 ennakkopäätöstä per vuosi. Tämä koskee etenkin seksuaalirikosjuttuja. Tämä vaikuttaa hieman oudolta. Ruotsissa HD ei ole puuttunut läheskään yhtä “hanakasti” alempien oikeuksien näytön arviointia koskeviin tuomioihin. Ovatko suomalaiset hovioikeudet kenties epäonnistuneet näytön arvioinnissa vai mistä mahtaa olla kyse? Tämä kehitys on joka tapauksessa omiaan siirtämään oikeudenkäynnin painopistettä näyttökysymyksissä ylioikeuksiin vaikka tavoitteeksi on, kuten oikein onkin, asetettu, että oikeudenkäynnin painopisteen tulisi olla aiempaa enemmän alioikeuksissa. Tavoitteessa ei näytä onnistutun.