KHO:n päätös edellytyksistä myöntää lupa perusteella, joka oli menestyneen muutoksenhaun aikana poistettu laista
11.12.2020 | OikeusuutisetKHO:2020:139 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Humanitaarinen suojelu – Ulkomaalaislain muutos – Humanitaarisen suojelun poistaminen ulkomaalaislaista – Edellytykset myöntää humanitaarista suojelua lakimuutoksen voimaantulon jälkeen
Maahanmuuttovirasto oli hakijoita koskevassa ensimmäisessä päätöksessään 15.4.2016 hylännyt hakijoiden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen humanitaarista suojelun osalta sillä perusteella, että edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseen tällä perusteella ei ollut, kun otettiin huomioon hakijoiden mahdollisuus sisäiseen pakoon. Hallinto-oikeus oli hakijoiden valituksen johdosta 30.3.2017 antamassaan päätöksessä arvioinut hakijoiden mahdollisuutta sisäiseen pakoon toisin kuin Maahanmuuttovirasto ja oli palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Maahanmuuttovirasto oli käsitellyt asian uudelleen 20.7.2017 ja hylännyt hakijoiden hakemuksen humanitaarisen suojelun osalta sillä perusteella, että humanitaarista suojelua koskeva säännös oli kumottu 16.5.2016 voimaan tulleella lakimuutoksella eikä siten tullut enää sovellettavaksi. Hallinto-oikeus oli hakijoiden valituksen johdosta 28.6.2019 antamallaan päätöksellä kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta kuin turvapaikan ja toissijaisen suojelun osalta ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus oli perusteluissaan lausunut, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut jättää esittämillään perusteilla myöntämättä hakijoille oleskelulupaa humanitaarisen suojelun perusteella.
Asiassa oli otettava kantaa siihen, voitiinko hakijoille myöntää oleskelupa humanitaarisen suojelun perusteella sen jälkeen, kun humanitaarista suojelua koskeva säännös oli poistettu ulkomaalaislaista.
Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa laissa, jolla humanitaarista suojelua koskeva säännös oli kumottu, ei ollut siirtymäsäännöksiä. Lain esitöiden mukaan lain voimaan tulon jälkeen ratkaistaviin kaikkiin hakemuksiin sovellettaisiin samaa voimassa olevaa lakia ja ne ratkaistaisiin samoilla yhdenvertaisilla perusteilla riippumatta siitä, onko kansainvälisen suojelun hakemus tehty ennen lain voimaantuloa vai sen jälkeen. Laissa tai sen esitöissä ei ollut otettu huomioon tilanteita, joissa humanitaariseen suojeluun perustuvaa oleskelulupaa koskeva asia on lakimuutoksen voimaan tullessa vireillä hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilanne, jossa kielteisen oleskeluluvan saanut henkilö on käyttänyt laillisia oikeussuojakeinojaan ja valittanut saamastaan kielteisestä oleskelulupapäätöksestä, ei välittömästi rinnastu tilanteeseen, jossa oleskelulupahakemus on vasta vireillä Maahanmuuttovirastossa.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että kansainvälistä suojelua koskeva hakemus arvioitiin ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentin mukaan aina ratkaisuhetken olosuhteiden perusteella. Kansainvälistä suojelua koskevassa ratkaisussa oli keskeisesti kyse tulevaisuuteen kohdistuvasta uhka-arvioinnista. Tähän nähden ja kuten ulkomaalaislain muuttamista koskevan lain (332/2016) esitöissä (HE 2/2016 vp) myös todettiin, kansainvälistä suojelua koskevassa hakemuksessa ei ole kysymys sen luontoisesta etuudesta tai oikeudesta, joka edellyttäisi hakemuksen vireilletulon hetkellä voimassa olleen lainsäädännön soveltamista.
Nyt esillä olevassa asiassa hakijoille ei ole myönnetty oleskelulupaa humanitaarisen suojelun perusteella. Hallinto-oikeuden palautettua asian Maahanmuuttovirastolle ensimmäisen kerran uudelleen käsiteltäväksi humanitaarista suojelua koskeva säännös oli jo kumottu. Säännöksen kumoamiseen ei ollut liitetty siirtymäsäännöksiä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut tässä tilanteessa asiaa uudestaan käsitellessään myöntää oleskelulupaa kumotun säännöksen nojalla vaan sen on tullut hylätä hakemus tältä osin.
Kun otettiin huomioon muutoksenhakumenettelyissä kulunut aika, Maahanmuuttoviraston oli kuitenkin syytä arvioida hakijoiden tilanne uudelleen ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan ja käännyttämisen osalta. Tästä syystä valituksenalaisen hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.