KHO: Tuomioistuin ei voi korvata viranomaiselle kuuluvaa harkintaa virkanimitysasiassa omallaan

25.11.2020 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2020:128 Valtion virkamies – Nimityspäätös – Viranhakijan valitus – Nimityspäätöksen valmistelu – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan ulottuvuus

Valtioneuvoston kansliassa oli ollut haettavana finanssineuvoksen virka, jota oli hakenut 36 viran kelpoisuusvaatimukset täyttävää hakijaa. Valtioneuvoston yleisistunto oli päättänyt nimittää virkaan B:n. A valitti nimityspäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen muun muassa sillä perusteella, että hänen ansioitaan ei ollut otettu kattavasti huomioon ja että hän oli ansioituneempi kuin virkaan valittu.

Valtion virkamieslain 1.1.2019 voimaan tulleen 59 §:n 1 momentin mukaan viranhakija sai hakea virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevaan päätökseen muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. A:lla oli siten oikeus hakea muutosta valtioneuvoston yleisistunnon päätökseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtävällä valituksella. Valituksen sai tehdä sillä perusteella, että päätös oli lainvastainen.

Korkein hallinto-oikeus totesi arvioinnin lähtökohtina, että valtion virkamieslain 59 §:n lainvalmisteluasiakirjoissa oli erikseen kiinnitetty huomiota päätöksentekoon nimitysasiassa sisältyvään harkintavaltaan ja nimityspäätöksestä tehtyä valitusta käsittelevän tuomioistuimen tehtävän ulottuvuuteen. Valitusmahdollisuuden avaaminen ei merkinnyt sitä, että viranomaiselle kuuluvaa nimitysharkintavaltaa siirtyisi valitusta käsittelevälle tuomioistuimelle. Tuomioistuimen tehtävänä oli valituksen perusteella valvoa, että viranomainen on käyttänyt harkintavaltaansa lainmukaisesti. Tuomioistuin ei sen sijaan voi korvata viranomaisen nimitysharkintaa omallaan.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksensä taustaksi selostanut haettavana olleen viran kelpoisuusvaatimukset, hakuilmoituksen, nimittävän viranomaisen laatiman nimitysmuistion ja ansiovertailun sekä nimittävän viranomaisen toteuttamat hakijoiden haastattelut. Nimityspäätöksen valmistelu oli suoritettu asianmukaisesti ja hakijoiden ansioita tasavertaisesti vertaillen. Nimittävä viranomainen oli voinut hakijoiden ansioista ja niiden vertailusta esitetyn perusteella kokonaisharkinnan perusteella pitää B:tä A:ta ansioituneempana virkaan. Valtioneuvosto oli tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa. Päätös ei ollut yleiset nimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen eikä muutenkaan lainvastainen. Valitus hylättiin.

KHO:2020:128

Avainsanat

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita