Venäjällä vainotuille Jehovan todistajille tuli myöntää turvapaikka Suomessa

KHO:2020:94 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Jehovan todistaja – Uskontoon perustuva vaino

Asiassa oli kysymys siitä, olivatko valittajat Jehovan todistajina kotimaahansa Venäjän federaatioon palautettuina vaarassa joutua vainotuiksi uskontonsa vuoksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että puuttuminen uskonnonvapauteen voi olla niin vakavaa, että se muodostaa vainoa. Kaikkea uskonnonvapauteen puuttumista ei kuitenkaan voida pitää vainoksi katsottavana tekona. Vainoksi voidaan katsoa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien vakava loukkaus, kuten uskonnon harjoittamisesta johtuva syytteeseenpano taikka joutuminen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai seuraamuksen kohteeksi. Uskonnonharjoittamiseen osallistumisen kieltäminen voi sellaisenaan olla vainoa, jos kiellon rikkomisesta voi seurata edellä mainitun kaltaisia seuraamuksia.

Arvioitaessa sitä, oliko turvapaikanhakija todellisessa vaarassa joutua vainotuksi uskontonsa vuoksi, oli otettava huomioon yhtäältä uskonnonharjoittamisesta johtuvien mahdollisten seuraamusten vakavuus ja toisaalta se, millaisia vaikutuksia uskonnonvapauden rajoituksilla hänelle olisi.

Kun yksittäistapauksessa arvioitiin uskonnonvapauden rajoitusten merkitystä, otettiin huomioon se, miten turvapaikanhakija harjoitti uskontoaan, sekä se, mikä merkitys uskonnolla tai tietyllä uskonnollisella käytännöllä oli hänen elämässään. Jos sellaisen uskonnollisen toiminnan harjoittaminen, jolla oli turvapaikanhakijalle erityisen suuri merkitys hänen uskonnollisen identiteettinsä säilyttämiseksi, kiellettiin, kyseisellä subjektiivisella seikalla oli merkitystä arvioitaessa sen vaaran suuruutta, jolle turvapaikanhakija alkuperämaassaan altistui uskontonsa harjoittamisen takia. Arvioinnin lähtökohtana oli, ettei henkilöltä voitu kohtuudella edellyttää uskonnollisesta vakaumuksesta tai toiminnasta luopumista tai vakaumuksen peittämistä kotimaahan palatessaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajilla oli heidän olosuhteistaan ja asemastaan saatu selvitys huomioon ottaen perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi kotimaassaan uskontonsa vuoksi. Heiltä ei voitu kohtuudella edellyttää, että he luopuvat uskonnonharjoittamisestaan tai salaavat sen kotimaahansa palatessaan. Maatieto huomioon ottaen valittajien ei voitu katsoa saavan kotimaassaan viranomaissuojelua.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi.

(Vahvennettu jaosto)

KHO:2020:94