Urheilijan allekirjoituspalkkio oli palkkatuloa, kun hän oli Suomessa yleisesti verovelvollinen. Lähdeveron suorittamisen sijasta olisi tullut toimittaa ennakonpidätys

KHO:2020:96 Ennakkoperintä – Ennakonpidätys – Lähdeverotus – Työskentely Suomessa – Urheilija – Allekirjoituspalkkio

A Oy oli tehnyt ulkomaalaispelaajien kanssa neljä esisopimusta siitä, että nämä pelaisivat A Oy:n joukkueessa kahden tai kolmen pelikauden ajan. Esisopimusten perusteella A Oy oli maksanut ulkomaalaispelaajille allekirjoituspalkkioita, jotka ulkomaalaispelaajien oli pitänyt palauttaa A Oy:lle, mikäli esisopimus olisi mitätöitynyt heidän käytettyään esisopimuksien mukaista mahdollisuutta tehdä pelaajasopimus toiseen sarjaan tietyn määräajan kuluessa. Esisopimuksissa oli myös sovittu nettopalkkaperiaatteesta, jonka mukaan yhtiö huolehti ulkomaalaispelaajien verojen maksusta. Yhtiö oli pitänyt ulkomaalaispelaajia allekirjoituspalkkioiden maksuhetkillä rajoitetusti verovelvollisina ja tilittänyt valtiolle allekirjoituspalkkioiden perusteella lasketut 15 prosentin suuruisia lähdeveroja vastaavat määrät.Ulkomaalaispelaajat olivat sittemmin pelanneet A Oy:n joukkueessa, ja heistä oli tullut Suomessa yleisesti verovelvollisia. Kahden esisopimuksen osalta yhtiö oli maksanut ulkomaalaispelaajalle allekirjoituspalkkiona ja ensimmäisen pelikauden rahapalkkana saman määrän, jonka yhtiö oli maksanut heille toisen pelikauden rahapalkkana. Myös kahden muun esisopimuksen osalta yhtiö oli maksanut ensimmäisten pelikausien aikana ulkomaalaispelaajille olennaisesti pienempää rahapalkkaa kuin seuraavina pelikausina. Lisäksi yhtiö oli kaikkien esisopimusten osalta maksanut ensimmäisten pelikausien aikana rahapalkkaa vain osan aikaa pelikaudesta. Seuraavina pelikausina rahapalkkaa oli maksettu kuukausittain kesäkuukausia lukuun ottamatta.

A Oy:n verotarkastuskertomuksessa oli katsottu, että allekirjoituspalkkiot olivat tosiasiallisesti olleet Suomessa pelaamisesta saatuja ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettuja palkkoja ja että ne oli maksettu 15 prosentin lähdeveron alaisina suorituksina, jotta oli vältytty korkeammalta yleisesti verovelvollisen tuloverolta. Yhtiölle oli maksuunpantu toimittamatta jääneet ennakonpidätykset veronkorotuksineen. Maksuunpanopäätöksiin ei ollut merkitty verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää sovellettuna oikeusohjeena.

Korkein hallinto-oikeus otti asiassa huomioon ulkomaalaispelaajille allekirjoituspalkkioina ja ensimmäisten pelikausien rahapalkkoina maksetut yhteenlasketut määrät sekä ensimmäisten pelikausien rahapalkkojen maksutavat ja katsoi, että kaikkien neljän esisopimuksen osalta allekirjoituspalkkiot olivat koko määriltään osa sanottujen ulkomaalaispelaajien ensimmäisiltä pelikausilta saamia nettopalkkoja. Koska allekirjoituspalkkiot kohdistuivat sellaiseen pelaajien henkilökohtaiseen toimintaan, jota he olivat harjoittaneet ollessaan Suomessa yleisesti verovelvollisia, korkein hallinto-oikeus katsoi allekirjoituspalkkiot osaksi sitä palkkatuloa, jonka ulkomaalaispelaajat olivat saaneet, kun he olivat olleet Suomessa yleisesti verovelvollisia. Siten niiden osalta oli lähdeveron suorittamisen sijasta tullut toimittaa ennakonpidätys. Koska ennakkoperintälain 13 §:n soveltamisalaan kuuluvat kaikenlaatuiset palkat, jotka saadaan työsuhteessa, maksuunpanot oli voitu toimittaa sanotun säännöksen nojalla, eikä asiassa ollut annettava merkitystä sille seikalle, ettei maksuunpanopäätöksissä ollut sovellettuna oikeusohjeena mainittu verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää. Vuodet 2012 ja 2014.

KHO:2020:96