Turkin kurdin katsottiin olevan oikeutettu toissijaiseen suojeluun
13.7.2020 | OikeusuutisetKHO:2020:88 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Vaino – Vakava haitta – Toissijainen suojelu – Turkki – Maatietous
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Turkin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. A oli etniseltä taustaltaan kurdi ja hän oli HDP-puolueen jäsen. Maahanmuuttovirasto oli hyväksynyt tosiseikkana sen, että vuonna 2016 A:n kotiin oli tehty kotiratsia ja hänet oli vuoden aikana pidätetty noin neljä kertaa. A:ta oli pahoinpidelty kotiratsian ja yhden pidätyksen aikana. Maahanmuuttovirasto totesi, että kyseisiä oikeudenloukkauksia voitiin pitää vainoksi katsottavina tekoina. Maahanmuuttovirasto kuitenkin katsoi, että pidätykset liittyivät A:n kotialueen turvallisuustilanteeseen, eikä A ole tulevaisuudessa viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena ja siten vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli A:n valituksesta ensin otettava kantaa siihen, olivatko häneen kohdistuneet oikeudenloukkaukset olleet vainoksi katsottavia tekoja. Tämän jälkeen asiassa oli ratkaistava kysymys siitä, mikä näiden oikeudenloukkausten ja muun asiassa saadun selvityksen merkitys oli arvioitaessa häneen tulevaisuudessa kohdistuvaa kansainvälisen suojelun tarvetta.
Korkein hallinto-oikeus yhtyi Maahanmuuttoviraston arvioon ja katsoi, että valittajaan kohdistuneita oikeudenloukkauksia oli pidettävä ulkomaalaislain 87 a §:ssä tarkoitettuina vainoksi katsottavina tekoina. Arvioidessaan sen jälkeen valittajaan kohdistuvaa tulevaisuuden uhkaa korkein hallinto-oikeus totesi, että yksinomaan kurditausta tai HDP-puolueen jäsenyys ei maatiedon perusteella olleet kansainvälisen suojelun peruste. Valittajan kokemuksista ja toiminnasta saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon maatiedon valittajaan ei muutoinkaan kohdistunut tulevaisuudessa sellaista vaaraa, jonka voitaisiin katsoa olevan syy-yhteydessä ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettuihin vainon syihin. Turvapaikan myöntämisen edellytykset eivät tämän vuoksi täyttyneet eikä valittajalle voitu antaa turvapaikkaa.
Esitetyn selvityksen perusteella sekä valittajaan jo kohdistuneet oikeudenloukkaukset ja hänen Turkissa sijaitsevan kotialueensa turvallisuustilannetta koskeva ajankohtainen maatieto huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi valittajalla olevan merkittäviä perusteita uskoa joutuvansa kohtaamaan epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua viranomaisten taholta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että oli olemassa riittävät perusteet arvioida valittajan olevan Turkissa todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle toissijaisen suojelun myöntämiseksi.