KHO:n vahvennetulta jaostolta täpäriä äänestyksiä yleisen edun ja perhe-elämän suojan vaikutuksesta oleskelulupaan

KHO:2020:63 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa perhesiteen perusteella – Avioliitto – Maahantulosäännösten kiertäminen – Perhe-elämän suoja – Yleinen etu – Toisen valtion myöntämä Schengenviisumi – Kansainvälisen suojelun hakeminen

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt valittajalle oleskelulupaa valittajan Suomen kansalaisen kanssa solmiman avioliiton perusteella. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan oli perusteltua aihetta epäillä, että valittajan tarkoituksena oli maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeus oli katsonut asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella valittajan ja perheenkokoajan viettävän perhe-elämää. Hallinto-oikeus oli kuitenkin pitänyt valittajan menettelyä kokonaisuutena arvioituna ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä otettuaan kokonaisuutena huomioon valittajan oleskelu- ja hakemushistoriasta, valittajan ja perheenkokoajan parisuhteen alkamisesta ja avioitumisesta sekä valittajan avioerosta todetun. Hallinto-oikeuden mukaan näissä olosuhteissa sillä, voitiinko valittajan katsoa viettävän perheenkokoajan kanssa todellista perhe-elämää, ei ollut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin edellytysten täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei hallinto-oikeus ollut voinut arvioida valittajan ja perheenkokoajan solmineen avioliittoa muussa tarkoituksessa kuin tosiasiallisen perhe-elämän viettämiseksi katsottuaan puolisoiden viettävän keskenään perhe-elämää. Hallinto-oikeus ei ollut siten voinut perustella oleskelulupahakemuksen hylkäämistä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla avioliiton aitouden kyseenalaistavilla perusteilla, eikä ratkaisevaa merkitystä ollut voitu antaa niille puolisoiden ensitapaamiseen ja avioitumiseen liittyville seikoille, joiden oli alun perin katsottu antavan perustellun aiheen epäillä avioliiton solmimisen tarkoitusta.

Asiassa oli vielä arvioitava, liittyikö valittajan hakemushistoriaan ja aikaisempaan oleskeluun Suomessa sellaisia seikkoja, jotka osoittivat maahantuloa koskevien säännösten kiertämisen tarkoitusta. Jos asiassa katsottaisiin mainituilta osin olevan perusteltua aihetta epäillä maahantulosäännösten kiertämisen tarkoitusta, asiassa oli vielä punnittava, oliko maahanmuuton hallintaa ja siihen liittyen yleistä etua pidettävä painavampana kuin valittajan Suomen kansalaisen kanssa yhdessä viettämää perhe-elämää.

Valittaja oli ennen nyt kysymyksessä olevaa oleskelulupahakemusta hakenut tammikuussa 2015 Suomesta kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto ei ollut tutkinut hakemusta, vaan valittaja oli päätetty käännyttää Ranskaan, joka oli ollut vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Valittaja oli poistunut Suomesta käännyttämispäätöksen tiedoksi saatuaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valittajan aikaisemmin tekemää hakemusta kansainvälisen suojelun saamiseksi voitu pitää näin ollen osoituksena maahantuloa koskevien säännösten kiertämisen tarkoituksesta eikä se siten voinut muodostua esteeksi valittajan hakeman perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämiselle.

Valittaja oli saapunut Suomeen kaksi kertaa Ranskan Schengen-alueelle myöntämän viisumin voimassa ollessa ja oleskellut Suomessa viisumien voimassaoloaikana. Ensimmäisen kerran Suomeen saavuttuaan ja kansainvälistä suojelua haettuaan valittajalla oli ollut oikeus jäädä odottamaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa ratkaisemista Suomessa. Suomeen palattuaan ja avioiduttuaan perheenkokoajan kanssa valittaja oli voinut jäädä odottamaan nyt kysymyksessä olevan oleskelulupahakemuksensa ratkaisemista Suomessa. Siten valittajan ei voitu katsoa oleskelleen Suomessa ulkomaalaislain säännösten vastaisesti.

Valittaja oli hakenut toisen kerran Suomeen saapuessaan viisumia Schengen-alueelle Ranskalta olettaen, ettei Suomi myönnä hänelle viisumia, vaikka hänen tarkoituksenaan oli ollut tulla nimenomaan Suomeen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tältä osin valittajan menettely osoitti pyrkimystä saapua Suomeen maahantuloa koskevia säännöksiä kiertäen. Kun punnittiin yhtäältä valittajan menettelyä ja toisaalta sitä seikkaa, että valittaja ja perheenkokoaja viettivät tosiasiallista perhe-elämää Suomessa, yleistä etua ei ollut valittajan tämän menettelyn vuoksi pidettävä niin painavana, että perhe-elämän suojan olisi tullut harkinnassa väistyä.

Hallinto-oikeuden ja maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Äänestys 4-4.