KHO pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua pienpanimoiden valmisteverosta

KHO:2020:55 Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle – Valmisteverotus – Alkoholijuomavero – Pienpanimoalennus – Yhteisverotus – Rakennedirektiivi – Kansallinen täytäntöönpano – Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan välitön oikeusvaikutus

Tulli oli määrännyt A Oy:n maksettavaksi alkoholijuomaveroa katsoen, että yhtiöllä ei ollut oikeutta pienpanimoille säädettyyn alennettuun alkoholijuomaveron määrään, koska yhtiötä ei ollut pidettävä alkoholi- ja alkoholijuomaverolain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pienenä riippumattomana panimona yhtiön ja toisen pienpanimon välisen oikeudellisen ja taloudellisen yhteyden vuoksi. Pienpanimoalennus perustuu neuvoston direktiivin 92/83/ETY (rakennedirektiivi) 4 artiklaan. Kyseisen säännöksen 2 kohdan toisen virkkeen mukaan kahta tai useampaa pientä panimoa, jotka toimivat yhteistyössä ja joiden yhteenlaskettu vuosituotanto on enintään 200 000 hehtolitraa, voidaan kuitenkin kohdella verotuksessa yhtenä pienenä riippumattomana panimona (ns. pienpanimoiden yhteisverotus). Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko A Oy:llä oikeus alennettuun valmisteveron määrään siitä huolimatta, että kansallinen alkoholi- ja alkoholijuomaverolaki ei sisältänyt direktiivin 4 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaista pienpanimoiden yhteisverotusta koskevaa säännöstä.

Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:

1. Onko rakennedirektiivin 4 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltion, joka soveltaa kyseisen säännöksen mukaisesti pienten riippumattomien panimoiden valmistamaan olueen alennettuja valmisteverojen määriä, tulee soveltaa myös direktiivin 4 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen sisältyvää niin sanottua pienpanimoiden yhteisverotusta koskevaa säännöstä, vai onko viimeksi mainitun säännöksen soveltaminen jätetty kyseisen jäsenvaltion harkintavaltaan?

2. Onko rakennedirektiivin 4 artiklan 2 kohdan toisella virkkeellä välitön oikeusvaikutus?