Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi merilain muuttamisesta merivahingonlaskijaa koskevan sääntelyn uudistamiseksi

23.4.2020 | Lausunnot

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliiton lausuntoa koskien merilain muuttamista merivahingonlaskijaa koskevien määräysten osalta. Kuultuaan kuljetusoikeuden sekä vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden asiantuntijaryhmiä liittomme esittää kunnioittaen lausuntonaan seuraavaa.

 

Merivahingonlaskija on erityisviranomainen, joka toimii merioikeuden ja -vakuutuksen parissa antaen, paitsi yhteisen ja yksityisen haverin selvityksiä sekä muita merilaissa mainittuja selvityksiä, myös korvausselvityksiä merivakuutusasioissa. Historiallisesti merivahingonlaskijan tehtäviä säänneltiin merilaissa, mutta korvausselvityksiä merivakuutusasioissa koskevien määräysten jäätyä pois vuoden 1939 merilaista niistä säädettiin vuonna 1953 oma lakinsa. Hallituksen esityksellä merivahingonlaskijaa koskevat määräykset sijoitettaisiin nyt merilakiin, mikä vastaa naapurimaamme Ruotsin sääntelyä sekä nykyistä liikenteen ja viestinnän lainsäädäntötekniikkaa, jossa lainsäädäntö pyritään kokoamaan suuremmiksi säädöskokonaisuuksiksi. 

Suomen Asianajajaliitto tukee merivahingonlaskijan aseman säilyttämistä ja kehittämistä. Kyse on erityisviranomaisesta, joka on perinteinen osa riitojenratkaisun järjestelmäämme mahdollistaen parhaimmillaan nopean ja asiantuntevan ratkaisun kiistakysymyksiin ja suorittaen muut laissa määritellyt asiantuntijatehtävät. Kyse on myös kansallisesti tärkeästä asiantuntijatehtävästä erityisalalla.  

Merivahingonlaskijan tehtävistä erityisesti merivahingonlaskijan korvausselvitykset merivakuutusasioissa ovat perinteisesti työllistäneet myös asianajajakuntaa. Merivakuutus on viimeksi määritelty vuoden 1933 vakuutussopimuslaissa, mutta perinteisesti sen on käsitetty sisältävän kauppa-alusten ja varustamoiden vakuutukset aluskaskosta vastuu- ja keskeytysvakuutuksiin, kalastusalusten vakuutukset, tavarankuljetusvakuutukset, joihin liittyy merikuljetus sekä venevakuutukset. Hallituksen esityksessä venevakuutukset on mainittu erikseen periaatesyistä, sillä ne ovat pääosin kuluttajavakuutuksia.

Merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettely ei aina ole riitojenratkaisua vaan voi myös olla osapuolten yhteisymmärrykseen perustuva menettely. Menettelyn historiallinen tausta Suomessa ja monissa muissa maissa on juuri tällainen, mutta korvausselvitysasiat ovat enenevässä määrin muuttuneet riita-asioiksi. Ehdotukseen otetut säännökset lausuntojen antamismahdollisuudesta tukevat juuri tällaista konsensuaalista tapaa selvittää vahinkotapahtuman korvattavuus ennen varsinaisen riidan syntymistä. 

Suomen Asianajajaliitto tukee ehdotuksen pääpyrkimyksiä nykyaikaistaa lainsäädäntöä ja selkeyttää merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelyä. Lainsäädännön iän takia alan säännöksiä ei aina edes ole ollut asianajajien tai osapuolten helposti saatavilla. Menettelyn pääpiirteiden ja -periaatteiden kuvaus määräaikoineen laissa helpottaa erityisesti vakuutuksenottajien ja muiden vakuutettujen asemaa. Myös menettelystä tiedottaminen merivahingonlaskijan kotisivuilla on hyödyksi.

Hallituksen ehdotuksessa tulisi ehkä kuitenkin täsmentää, että osapuolilla on oikeus sopia välimiesmenettelystä tuomioistuinmenettelyn asemesta, jolloin merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettely on poissuljettu. Ehdotuksessa olisi selvyyden vuoksi todeta, että ehdotuksen 5 §:n mukainen lausuntomenettely olisi käytettävissä myös silloin, kun osapuolet ovat sopineet välimiesmenettelystä. Tällöin ei asiaa kuitenkaan voisi enää saattaa korvausselvitysmenettelyn piiriin.

Korvausselvitysmenettelyä on säännelty lakiehdotuksessa ja sen periaatteita kuvattu hallituksen esityksessä. Esitämme harkittavaksi, tulisiko hallituksen esityksessä mainita, että oikeudenkäymiskaaren, välimiesmenettelylain tai hallintolain periaatteita tulisi tapauksen mukaan soveltaa analogisesti. Keskeisintä olisi, että kaikilla osapuolilla olisi riittävä oikeus asiansa esittämiseen. Yhteishaveriselvityksen osalta menettelyn kuvaaminen lainsäädännössä on ymmärrettävästi haastavaa, mutta menettely ilmenee York-Antwerpen-säännöistä sekä kansainvälisen merioikeusjärjestön vuonna 2016 julkaisemasta ohjeistuksesta.

Korvausselvityshakemuksen esittäminen katkaisee vanhentumista koskevan lainsäädännön sanamuotoa koskevan tulkintamme perusteella saamisen vanhentumisen, mutta selvyyden vuoksi esitämme harkittavaksi tämän seikan sisällyttämistä lakiin tai mainintaa siitä hallituksen esityksessä. 

Katsomme keskeiseksi uudistukseksi korvausselvitysmenettelyn kustannusten sääntelyn. Sen lisäksi, että ehdotuksessa määritellään lakitasolla varsinaisten korvausselvitysmenettelykustannusten jakautuminen osapuolten kesken tavalla, joka vastaa pitkää yhteispohjoismaista käytäntöä, siinä ehdotetaan myös merivahingonlaskijalle oikeutta määrätä asianosaiskuluista, jotka pääsääntöisesti koskisivat korvauksen hakijaa. Tämä on merkityksellistä, sillä vuodelta 1982 peräisin olevan korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella merivahingonlaskijalla ei ole ollut oikeutta määrätä osapuolten kuluja korvattaviksi korvausselvitysmenettelyssä. Tämä on voinut vähentää asianajopalvelujen käyttöä korvausselvitysasioissa erityisesti tapauksissa, jossa vakuutusmäärät ovat olleet verraten alhaisia ja vakuutettu on joutunut käyttämää korvaussummaa tai omia varojaan asianajopalkkion maksamiseksi.

Merivahingonlaskijan palkkion osalta on joskus soveltuvin osin tiettävästi noudatettu myös soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä. 

Suomen Asianajajaliitto kiinnittää huomionsa merivahingonlaskijan kansainvälisen toimivallan sääntelytarpeeseen. Euroopan unionissa on säännelty tuomioistuinten toimivallasta kaupallisissa riita-asioissa ja tuomioiden tunnustamisesta Brysselin asetuksella[1]. Euroopan talousalueella asetuksen säännöt ovat voimassa Luganon sopimuksen perusteella.[2] Lakiehdotuksessa tulisi ottaa kantaa siihen, mikä on merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelyn asema tapauksissa, joissa tuomioistuinten toimivalta perustuu EU-asetukseen.[3] Tuon asetuksen perusteella korvaukseen oikeutetulla on oikeus nostaa korvauskanne kotivaltionsa tuomioistuimessa. Korvausselvitysmenettelyä voidaan tällöin tarkastella joko tuomioistuinmenettelyn pakollisena esimenettelynä tai varsinaisena menettelynä.[4] Merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettely tuo tällöin asiantuntemusta korvausasian ratkaisuun.   

Merivahingonlaskijan korvausselvitysmenettelyä voitaisiin kenties tarkastella Brysselin asetuksen ja Luganon sopimuksen mukaisena kansallisena menettelynä, mikäli merivahingonlaskijan korvausselvitykset samoin kuin yhteishaveriselvitykset sisällytettäisiin ulosottokaaren 2 luvun mukaisten ulosottoperusteiden joukkoon. Myös kansallisesti tämä olisi tarkoituksenmukaista, sillä täytäntöönpanokelpoisuuden puuttuminen voi johtaa tarpeettomiin oikeudenkäynteihin ja viivytyksiin pelkän ulosottoperusteen saamiseksi, vaikka vakuutusyhtiöt ovat kiitettävästi noudattaneet korvausselvityksiä.  On vertailun vuoksi huomattava, että vakuutusmaksut sellaisinaan ovat perittävissä ilman eri tuomiota.

Kansainväliseen toimivaltaan liittyvä kysymys on se, että merivahingonlaskija voi joutua suorittamaan toimia kansainvälisesti, esimerkiksi katselmus voidaan joutua suorittamaan ulkomailla. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi tämä on ilmeistä, mutta saattaisi olla hyväksi todeta asia hallituksen esityksessäkin.

 

Helsingissä 23. huhtikuuta 2020

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

 

Jarkko Ruohola

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

 

LAATI

 

Lauri Railas

asianajaja

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita