Vammaisen avustajana toimineelle perheenjäsenelle oli maksettava sunnuntaityökorvaus, mutta ei ilta- ja lauantaikorotuksia

A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua vammaisuuden perusteella annettavista palveluista ja tukitoimista annetun lain perusteella. A:n perheenjäsenet olivat toimineet hänen henkilökohtaisena avustajanaan. A oli toiminut henkilökohtaisten avustajiensa työnantajana, joka oli laatinut työvuorolistat eli määrännyt työntekijän työajasta ja merkinnyt tunnit tuntilistaan, jonka perusteella kunta on maksanut avustajien palkan. Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys siitä, että onko A:n henkilökohtaisille avustajille maksettava ilta- ja viikonloppukorvaukset.

Työaikalain (605/1996) 2 §:n 1 momentin kohdan 6 mukaan työaikalakia ei sovelleta työnantajan perheenjäsenen työhön. Ratkaisussaan hallinto-oikeus otti huomioon Euroopan unionin työaikadirektiivin (93/104/ETY ja 3003/88/EY) 17 artiklan 1 kohdan ja katsoi, että A:lla oli esitetyissä olosuhteissa työnantajana ollut mahdollisuus valvoa työjaksojen alkamisen ja päättymisen toteuttamista. Henkilökohtaisena avustajana toimivan perheenjäsenen työtä ei näin ollen voitu pitää sellaisena työnä, jonka osalta työajan pituus jäisi mittaamatta, ennalta määrittämättä tai hänen itsensä päätettäväksi. Henkilökohtaisena avustajana toimivan perheenjäsenen työhön ei siten voitu soveltaa työaikalain 2 §:n 1 momentin kohdan 6 poikkeusta työaikalain soveltamisesta. Kunnan oli siten korvattava A:n henkilökohtaisena avustajana toimiville henkilöille sunnuntaityöstä aiheutuvat kustannukset. Sen sijaan ilta- ja lauantaityökorvauksia kunnan ei tullut korvata, koska niistä ei ole säädetty työaikalaissa ja niiden maksaminen perustuu työehtosopimukseen. Koska A ei ollut Heta ry:n jäsen, henkilökohtaisiin avustajiin ei sovellettu vammaisten työnantajia edustavan työnantajaliiton Heta ry:n ja työtekijöitä edustavan työntekijäjärjestön (JHL) työsopimuslain nojalla solmimaa henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta.