Kun päävelvoitetta oli olennaisilta osin noudatettu, ei ollut perustetta tuomita uhkasakon kiinteitä peruseriä kokonaan maksettaviksi
5.12.2019 | OikeusuutisetKHO: Maankäyttö ja rakentaminen – Hallintopakko – Päävelvoitteen noudattaminen – Uhkasakon tuomitseminen – Uhkasakon kiinteä peruserä – Juokseva uhkasakko
Kunnan ympäristölautakunta oli aiemmalla päätöksellään velvoittanut A:n ja B:n istuttamaan omistamansa kiinteistön ranta-alueelle 12 mahdollisimman suurta kotimaista lehti- ja havupuuta. Puiden lajit, koot ja istutuspaikat tuli esittää istutussuunnitelmassa, joka oli esitettävä kunnan ympäristönsuojelulle ennen istutuksen toteuttamista. Velvoitteen tehostamiseksi A:lle ja B:lle oli molemmille erikseen asetettu 1 500 euron uhkasakko. Kummankin sakon määrä lisääntyi 500 euroa kultakin alkavalta kuukaudelta, jona velvoitteen laiminlyönti jatkui asetetun määräajan jälkeen.
Muutoksenhaku koski päätöstä, jolla lautakunta oli tuominnut A:n ja B:n maksamaan kummankin erikseen aiemmin asetetun uhkasakon kiinteän peruserän 1 500 euroa. Uhkasakon lisäeriä ei tällä päätöksellä tuomittu maksettavaksi, koska lautakunta katsoi, että päävelvoitetta oli olennaiselta osalta noudatettu.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että uhkasakkomenettelyn tavoitteena oli varmistaa päävelvoitteen eli tässä tapauksessa puiden istuttamista koskevan velvoitteen noudattaminen. Asetettu uhkasakko voitiin uhkasakkolain 10 §:n 1 momentti huomioon ottaen tuomita maksettavaksi ainoastaan, mikäli päävelvoitetta ei ollut asetettuna määräaikana täytetty.
Ympäristölautakunta oli tässä tapauksessa katsonut, että päävelvoitetta oli olennaiselta osalta noudatettu, ja päättänyt tällä perusteella alentaa uhkasakkoa jättämällä juoksevan uhkasakon lisäerät tässä yhteydessä tuomitsematta. Jos uhkasakko oli päätetty tuomita asetettua pienempänä sillä perusteella, että päävelvoitetta oli määräajassa olennaiselta osalta noudatettu, tuli alentamisen kohdistua ainakin uhkasakon kiinteään peruserään. Koska A ja B olivat määräaikaan mennessä olennaisilta osin noudattaneet päävelvoitetta, lautakunnalla ei ollut perustetta tuomita heille päävelvoitteen tehosteeksi asetettuja uhkasakon kiinteitä peruseriä kokonaan maksettaviksi. Lautakunnan päätös oli siten lainvastainen.