Huostaanoton lopettamista koskevassa asiassa tulee järjestää suullinen käsittely

KHO:2019:154 Lastensuojelu – Huostassapidon lopettaminen – Suullinen käsittely

Lastensuojelulain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranhaltija oli päättänyt ottaa A:n ja B:n runsaan vuoden ikäisen lapsen C:n huostaan ja sijoittaa hänet sijaishuoltoon tilanteessa, jossa lapsen huoltajat eivät olleet vastustaneet huostaanottoa. Tästä noin vuoden päästä A vaati, että huostassapito lopetetaan. Viranhaltija hylkäsi A:n hakemuksen.

Valituksessaan hallinto-oikeudelle A pyysi suullista käsittelyä itsensä kuulemiseksi huostassapidon jatkamisen edellytyksistä. Hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevistä syistä, että suullisen käsittelyn toimittaminen oli hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Hallinto-oikeus hylkäsi pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja hylkäsi A:n valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli A:n valituksesta ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut ratkaista valituksen järjestämättä A:n pyytämää suullista käsittelyä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että huostassapidon lopettamista koskevan asian ratkaiseminen hallinto-oikeudessa on edellyttänyt valittajan vanhemmuuden ja henkilökohtaisten olosuhteiden arvioimista. Kysymys oli siten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugali kohdassa 191 tarkoitetusta asiasta, jossa valittajalle tulisi antaa mahdollisuus itse kertoa suullisesti tuomioistuimelle henkilökohtaisesta tilanteestaan. Kun lisäksi otettiin huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta ja se, ettei A:n lapsen huostaanottoa koskevissa asioissa ollut aiemmin järjestetty suullista käsittelyä, hallinto-oikeus ei ollut voinut hylätä A:n pyyntöä suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.