Tutkintavangille määrätty yhteydenpidonrajoitus rajoittaa myös puolustajan yhteydenpitoa.

Lupalakimies sai valvontalautakunnalta varoituksen oltuaan vangittuna olleen päämiehensä pyynnöstä yhteydessä tämän avopuolisoon, jonka suhteen päämiehelle oli määrätty yhteydenpidon rajoitus. Valituksessaan hovioikeudelle lupalakimies totesi, että oli  ainoastaan ilmoittanut päämiehensä toiveen viestillä muistuttaa avopuolisoaan tuomaan kirjoittamansa kirjeet tutkijalle kuulustelujensa aikana. Tämän lisäksi oli päämiehensä pyynnöstä soittanut avopuolisolle seuraavana päivänä ja ilmoittanut päämiehensä olevan sairaalassa. Kumpikaan osapuoli ei ollut kysynyt rikosasiaan liittyvistä asioista, eikä pyytänyt niihin liittyvistä asioista mitään toiselle kertomaan. Sellaiseen ei ollut tarvettakaan. Avopuoliso ei ollut missään vaiheessa ollut epäiltynä asiassa ja kumpikin oli jo kuukautta aiemmin tiennyt uuden kiinnioton ajankohdasta. Lupalakimies katsoi, että Valvontalautakunnan ratkaisun perusteella oikeudenkäyntiavustaja ei voi puhua mitään, mikäli läheinen soittaa, eikä edes vastata puhelimeen.

“Hovioikeus toteaa, että yhteydenpidon rajoittaminen toteutetaan siten, että tietynlainen yhteydenpito kokonaan kielletään. Pakkokeinolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 222/2010 vp s. 261) todetaan esimerkiksi, että yhteydenpidon rajoittaminen ei pidä sisällään kirjeiden tarkastamista, lukemista ja takavarikoimista, vaan johtaa siihen, että kirjeitä ei toimiteta perille. Kiellon rikkomisen kannalta ratkaisevaa on siten kiellonvastainen yhteydenpito sellaisenaan riippumatta viestinnän sisällöstä eikä oikeudenkäyntiavustajalla ole oikeutta viestinnän sisältöä koskevan harkintansa perusteella toimillaan mahdollistaa yhteydenpitorajoitusten rikkomista. Hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että valvontalautakunta on ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla voinut harkintavaltansa puitteissa katsoa menetelleen luvan saaneen oikeudenkäyntiasiamiehen velvollisuuksien vastaisesti. Valvontalautakunta on määrännyt seuraamuksena varoituksen. Valvontalautakunnan ratkaisua ei voida pitää kohtuuttomana tai ilmeisen virheellisenä. Hovioikeus  katsoo, että ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat täyttyneet valvonta-asian käsittelyssä. Aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ole.”

H_18_2155-PÄÄTÖS-16BB0ABA